Olen usein sanonut, että ladan hinnalla ei saa mersua. Ei edes työvoimapalveluissa.  Suomessa on asetettu itiukkoja velvotteita työttömille, mutta valtiovallan velvoitteet suhteessa työnhakijaan ovat olleet ohuempia resurssipulan vuoksi. Sujuvaan tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi.

Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan työpaikkoja ja työvoimaa. Molempia. Työllisyys on noussut eikä työlle löydy aina osaavia tekijöitä. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömyys on yhä vaikea ongelma.

Meillä ei ole varaa siihen, että ihmiset syrjäytetään työstä. Siksi tarvitaan vaikuttavampia palveluita työnhakijoille. 

Tanskassa on saatu tutkitusti hyviä työllistymistuloksia säännöllisillä työttömien ja työvoimavirkailijoiden tapaamisilla sekä hyvällä palveluasenteella. Tähän pyritään pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla, mutta työ on vielä kesken. Tämän osoitti Helsingin Sanomien selvitys, joka kertoi, että tapaamiset eivät ole vielä tavoitellulla tasolla.

Haasteellisesti työllistyvien palvelussa on oleellista räätälöinti sekä henkilökohtainen palvelu ja tuki. Palvelun fokus pitää olla ihmisen auttamisessa, ei pakottamisessa.

Työttömyyden hoidossa on tärkeä tunnistaa, kuljetaanko suoraan kohti työtä vai ensin kohti työkykyä. 

Työvoimapalveluiden vaikuttavuutta arvioidessa otetaan huomioon työllistymistulokset, mutta liian vähälle jää elämänhallintaan ja hyvinvointiin liittyvät tulokset. Meidän tulee mitata molempia. 

Tehdessäni vuosia sitten selvityshenkilönä raporttia välityömarkkinoista työministeriölle esitin, että tarvitsisimme työttömän ”rava-indeksin”.  Kyseessä olisi järjestelmä, joka  mittaisi nimen omaan elämänhallinnan, hyvinvoinnin toimintakykyvyn ja paranemista työvoimapalveluissa. Samalla näkisimme tuottaako palvelu sitä vaikuttavuutta, joka vie kohti työkuntoa.

Näitä palveluiden pehmeitä vaikutuksia ei tällä hetkellä seurata laajamittaisesti työvoimapalveluissa eikä niistä tuoteta systemaattisesti tietoa. Tämä olisi tärkeää korjata. 

Vaikeimman työttömyyden hoidossa moniammatillisuus on avain, koska työhön pääsyn esteitä on monia. Suomessa on poikkeuksellisen paljon työttömiä, joilla on ongelmia työllistyä terveydellisistä syistä. Rakennemuutos ja työelämän nopea muutos taas tuovat osaamishaasteita.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Työvoimapalvelut ovat siirtymässä kuntien vastuulle. On välttämätöntä, että yhteys työvoimapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä on saumaton.

Henkilökohtaisten kontaktien laatu ja palvelupolkujen rakentaminen on riippuvaista työvoimaneuvojien määrästä sekä palveluihin käytettävistä resursseista.

Oleellista on, että työnhakijaa ei jätetä yksin ja että palvelua vahvistetaan työttömyyden alussa. 

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Myös työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. 

Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, joilla on osaamista ja työkykyä, mutta ei riittävästi tarjolla oleviin töihin. Iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin. Ilman kaikkien työpanosta 80 prosentin työllisyysaste ei ole mahdollinen.

Kirjoitus on julkaistu myös Filatovin blogissa: https://filatov.net/uutiset/2023/2/23/tarja-filatov-tangoon-tarvitaan-kaksi-tyllisyydesskin