Hyvät Toverit,

Haluan puhua tässä historiallisessa kokouksessa, talossa, jossa ovat puhuneet kaikki merkittävät SDP:n johtohenkilöt.  Ajattelen erityisesti juuri nyt viestimies,  presidentti Mauno Koivistoa ja Yrjö Kallista, puolustusministeriä ”vaaran vuosina” 1946-47, suurta rauhanaatteen puolestapuhujaa Suomessa.

Hyvät toverit

Tässä työväentalossa oli elokuussa v. 2004 koskettava muistotilaisuus. Tikkurilan väritehtaan vientijohtajan, Pirkko Ikosen muistoa saapui kunnioittamaan neljän eri venäläisen yrityksen pääjohtajaa, mukana heidän yrityksensä kolmekymmentä työntekijää.

Äkillinen kuolema keskeytti Pirkon työn 59- vuotiaana.

Pirkko oli minulle erittäin läheinen, rakas sukulainen, viennin ammattilainen ja venäjän kielen täydellisesti hallitseva. Tikkurila oli perustanut tehtaita Venäjälle ja Eurooppaan ja Pirkko oli niissä keskeisesti mukana.

Kerron tästä Pirkko Ikosen elämäntyöstä erityisesti siksi, että henki oli tuolloin se, että kaupallinen ja muu yhteistyö ja sen kehittäminen myös Venäjälle, kuten jo Neuvostoliittoon oli ollut itsestään selvää. Tuolloin vallitsi Euroopassa toivon ja optimismin näköala Venäjän kehitykseen.

Totesin Vappupuheessani, että: ”jos Natoon liitytään Suomen on aina järkevää pyrkiä pitämään hyvät suhteet Venäjään ja venäläisiin.

Putinin kanssa se ei enää ole mahdollista, mutta historia antaa meille aikaa ja mahdollisuuksia. Ne on käytettävä hyväksemme. Tavoite hyvistä naapuruussuhteista ei saa kadota mihinkään!”

Hyvät ystävät,

Itselleni vaakakupissa on painanut raskaasti Putinin näkemys siitä, että edelleen toimitaan sotatoimin etupiiriajattelun pohjalta, sulkien pois kansakuntien oikeuden itse päättää omasta tulevaisuudestaan.

Se on pelottava virhe, joka tekee Venäjästä täysin arvaamattoman valtion.

Venäjä on ollut täysin piittaamaton kansainvälisistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista sopimuksista.

Ei ole näköpiirissä pitkään aikaan, että Venäjä löytäisi johtotähden, joka veisi maata kohti demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota.

Ennemminkin niin, että Äiti-Venäjän kirjahyllyssä pölyyntyy Jevgeni Jevtušenkon ajankohtainen runo ”Haluavatko venäläiset sotaa?”, jota Ukrainan presidentti Zelenskyi siteerasi puhuessaan Venäjän kansalle.

Kysykää peltojen kynnösten yllä olevalta hiljaisuudelta

sekä koivuilta ja poppeleilta.

Kysykää niiltä sotilailta,

jotka makaavat koivujen alla,

ja kertokoot heidän poikansa,

haluavatko venäläiset sotaa.

”Ei sotaa toivoa,

ei sotaa toivoa,

voi venäläiset milloinkaan.”

Naton jäsenyys ei ole lainkaan ongelmaton, mutta se mikä on tehtävä isänmaamme turvallisuuden ja itsenäisyyden varmistamiseksi, on tehtävä nyt.

Tulen äänestämään Natoon liittymisen puolesta.