SDP EDUSKUNTA

SDP:n työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaryhmä: Sote-, maakunta- ja valinnanvapauslait tulee hylätä sekä valmistella uudelleen

Jaa

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän Työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaryhmä, kansanedustajat Tarja Filatov, Ilmari Nurminen ja Merja Mäkisalo-Ropponen jättivät tänään eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. SDP:n kansanedustajien mielestä sote-, maakunta- ja valinnanvapauslainsäädäntö tulee hylätä ja valmistella uudelleen. Edustajat vaativat, että työelämän lainsäädäntöpaketti on laadittava täysin erillään.

– Uudelleen on valmisteltava siten, että sote-palveluissa palvelut kootaan yhteen, kuten lakiesityksessä on esitetty, mutta että maakunnille siirtyy järjestämisvastuu eikä maakunnilta eikä kunnilta estetä palvelujen tuottamismahdollisuutta, sanoo valiokunnan puheenjohtaja Filatov.

– Lisäksi uudistuksessa tulee irrottaa muiden palvelujen siirtäminen maakunnille. Työ-ja elinkeinoministeriön lakikokonaisuus tulee tehdä erillisenä kokonaisuutena, siten, että kuntavetoiset TYP-palvelut säilyvät ja kunnille tulee suurempi autonominen vastuu nuorten ja pitkäaikaistyöttömien palveluista, vaatii Filatov.

– Myös lakiesitysten kunnollinen käsittely on ollut mahdotonta, koska raamilakina toimivan Laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on vasta saapunut ja sisältöä määrittävä työvoimapalvelulaki puuttuu. Lisäksi työmarkkinatuen kuntaosuuksia koskeva rahoituslaki puuttuu, perustelee Nurminen aikapaineessa annettua kielteistä kantaa.

– Puhdasta tilaaja-tuottaja mallia ei tule ottaa käyttöön. Tätä järjestäjän ja tuottajan erottamista on kokeiltu useissa kunnissa, mutta kunnat ovat luopuneet puhtaasta tilaaja-tuottajamallista, koska se on osoittautunut byrokraattiseksi ja kalliiksi. Eikä siitä ole hyötyä kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa oleville, Nurminen jatkaa.

– Aikaisemmin tehtyjen kuntaliitosten esimerkit osoittavat, että palkkaharmonisointi lisää kustannuksia. Palkkamenot vastaavat noin puolta sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Asiantuntijat ovat arvioineet, että tämän uudistuksen kohdalla palkkojen yhteensovittamisen kustannukset nousevat satoihin miljooniin ja ne tulisi huomioida jo toimeenpanon suunnittelussa, sanoo Mäkisalo-Ropponen.

– Valtiovarainministeriön arvio palkkaharmonisaation kustannuksista sekä Työtuomioistuimen tuore ratkaisu tarkoittavat, että palkkaharmonisaatio on tehtävä korkeimman palkan tasolle: tällöin on 700 miljoonaa alaraja palkkaharmonisaation kustannuksille, perustelee Mäkisalo-Ropponen.

Erityistä huolta valiokuntaryhmä kantaa TYP-konseptin alasajosta, jossa kunnat ovat jäämässä sivuosaan. Lisäksi kolmannen sektorin toimintaedellytykset, välityömarkkinat ja palkkatuettutyö ovat vaakalaudalla hallituksen esityksissä.

Lisäksi eriävään mielipiteeseen yhtyi valiokunnan jäsen Heli Järvinen vihreistä.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Maakunta- ja sote-esitys painottuu vahvasti sosiaali- ja terveyspalveluihin, vaikka esityksessä ehdotettu maakuntien tehtäväalue on laaja ja maakuntien vastuulle siirretään kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi erikseen eduskunnalle annettavien esitysten perusteella tehtäviä myös valtiolta.

Eriävän mielipiteen allekirjoittaneiden mielestä asian kunnollinen käsittely on mahdotonta, koska raamilakina toimivan laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi sisältöä määrittävä työvoimapalvelulaki puuttuu. Lisäksi työmarkkinatuen kuntaosuuksia koskeva rahoituslaki puuttuu.

Tilaaja-tuottajamalli ei sovi työvoimapalveluihin

Työelämän muutos edellyttää tehokkaampia työnvälityspalveluita ja kokonaisvaltaisempaa rakennetyöttömyyden purkuun panostamista. Vaikka työpaikkoja syntyisi runsaasti niin samaan aikaan työn tuottavuusvaateet kasvavat ja osan ihmisistä on vaikea työllistyä. Tämä edellyttää erityisesti kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville työttömille toimivampia palveluja ja kiinteää yhteyttä kuntoutuksen, sosiaalityön, terveyspalveluiden ja työvoimapoliittisten toimien välille. 

Allekirjoittaneiden mielestä puhdasta tilaaja-tuottaja mallia ei tule ottaa käyttöön.

Hallituksen esityksessä vastuu kasvupalveluiden järjestämisestä siirtyy maakunnille tilaaja-tuottajamallilla. Tätä järjestäjän ja tuottajan erottamista on kokeiltu useissa kunnissa, mutta kunnat ovat luopuneet puhtaasta tilaaja-tuottajamallista, koska se on osoittautunut byrokraattiseksi ja kalliiksi.

Työvoimapalveluiden uudistuksen tavoitteeksi on otettava johdonmukainen palvelukokonaisuus, joka vastaa oikea-aikaisesti ja oikeilla palveluilla vaikeasti työllistyvien tarpeisiin. Oleellista on palveluohjaus, jonka avulla asiakas voi siirtyä joustavasti palvelusta toiseen kuntoutumisen edetessä. Järjestäjän ja tuottajan erottaminen kategorisesti vaikeuttaa kokonaisvastuuta ja tuo päällekkäistä hallintoa.

Allekirjoittaneiden mielestä maakuntahallintoon rakennettua työllisyyspoliittista vastuuta pitää jakaa kuntien ja maakuntien välillä ja kuntien roolia vahvistaa.

Kuntien työllisyydenhoidon tehtävät säilyvät maakuntauudistuksessa esityksen mukaan pääosin ennallaan, mutta kunnat eivät saa tuottaa työvoimapalveluja. Kunnat ovat lakisääteisten työllistämistehtäviensä lisäksi järjestäneet omaehtoisesti erityisesti vaikeasti työllistyvien työllisyyttä edistäviä palveluita ja palkkatuettua työtä sekä tukeneet niiden järjestämistä kolmannella sektorilla eri järjestöissä. Kunnilla ja kolmannen sektorin toimijoilla tulee jatkossakin olla tähän mahdollisuus.

Vaikeasti työllistyvien palvelutarve on suurempi kuin työttömillä yleensä ja edellyttää monialaisia ja yhteen sovitettavia palveluita, joihin sisältyy esimerkiksi kuntoutusta, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä työllistämispalveluita. Maakuntauudistus vaikeuttaa kuntien työllisyyden hoitoa sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä kunnilta maakunnille. Vaikeasti työllistyvien kanssa työtä tehneiden tahojen, eli järjestöjen, säätiöiden, työpajojen ja kuntien, osaamista on hyödynnettävä.

TYP-konseptia ei saa romuttaa

Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP) on kuntavetoinen ja lakisääteinen toimintamalli, jossa kunta, Kela ja TE -palvelut yhdessä arvioivat työttömien palvelutarpeet, suunnittelevat työllistymisen edistämiseksi tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet sekä vastaavat työllistymisen edistämisestä ja seurannasta. TYP-toiminnan jatkumista ei saa vaarantaa. Monialainen palvelu toimii parhaiten, kun eri ammattialojen edustajilla on aidosti yhteinen palvelupiste, jossa työtön voi asioida ja saada palvelut yhdeltä luukulta. Pelkkä toive monialaisesta palvelusta ei synnytä aitoa monialaista palvelua, jos toimijat ovat eri yritysten ja erilaisten tulostavoitteiden piirissä. TYP-konsepti on säädettävä selkeästi laissa.

Kasvupalvelut uhkaavat jäädä sote-palveluiden jalkoihin ilman kannustavaa rahoitusta

Rahoitus jaetaan maakunnille erilliseltä momentilta laskennallisesti eri määräytymistekijöihin perustuen. Työttömien määrä on vahvin kriteeri. Yleiskatteellisen rahoituksen osalta maakunta voi itse vapaasti päättää rahojen käytöstä.

Asiantuntija-arvioissa on esitetty vakava huoli, että hallituksen esitys nostaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksia. Rahoitusmalliin liittyy suuri riski, että työttömien palvelut jäävät liian vähäiselle rahoitukselle. Lisäksi työttömyyden tasoon perustuva rahoitusmalli kannustaa huonosti ylimaakunnallisen työvoiman saatavuuden turvaamiseen. 

Osa maakunnille siirtyvistä tehtävistä on luonteeltaan viranomaistehtäviä, jolloin maakuntien mahdollisuudet rahoituksen kohdentamisessa ovat rajalliset. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa, ilman kasvupalveluihin korvamerkittyä rahoitusta, yleiskatteellisen rahoituksen jousto käytetään lakisääteisten menojen kattamiseen. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että kasvupalvelu-uudistuksessa säädetään lailla kasvupalveluiden minimitasosta. Työvoimapalvelujen saatavuudesta on huolehdittava yhdenvertaisesti koko maassa.

Henkilöstön asema ja jaksaminen uudistuksessa

Uudistus aiheuttaa merkittäviä riskejä työntekijöiden asemaan ja työsuhteiden ehtoihin tulevaisuudessa. Esitetyn valinnanvapausjärjestelmän myötä lisääntyvä yksityisen palvelutuotannon osuus julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa aiheuttavat henkilöstöön sovellettavien työehtosopimusten vaihtumista, millä on vaikutuksia palvelussuhteen ehtoihin. 

Valinnanvapauslakiesityksen perustelujen mukaan markkinoiden muotoutuminen tarkoittaa myös työmarkkinoiden uudelleenmuotoutumista, erityisesti kun henkilöstöä rekrytoidaan suoran valinnan palveluyksiköihin. Jos kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen nykyisistä käyttäjistä iso osa siirtyy muiden kuin maakuntien omistamien yritysten asiakkaiksi, tarkoittaa se irtisanomisten tarpeen kasvua maakuntien tuotannossa.

Valinnanvapaus lisää epävarmuutta henkilöstöresursoinnissa. Sekä yli- että aliresursoinnin riski kasvaa. Palveluntarpeen muuttumisesta johtuen organisaatioissa joudutaan myös turvautumaan määräaikaisiin ja osa-aikaisiin palvelussuhteisiin. 

Onnistuneesti toteutettu valinnanvapaus lisää sote-palvelutuottajien, eli työnantajien, määrää ja henkilöstön liikkuvuus lisääntyy. Tämä saattaa johtaa kasvavaan palkkakilpailuun ja lisätä kustannuksia, joka voi maakunnille rakennetun kustannuskaton vuoksi johtaa riittävän rahoituksen puuttuessa palvelujen leikkauksiin. 

Uudistus aiheuttaa suuria muutoksia henkilöstön tehtäviin ja toimenkuviin. Henkilöstön työhyvinvoinnin ja jaksamisen varmistaminen on välttämätöntä. Uudistuksen toteuttaminen ja uuden toimintakulttuurin luominen edellyttävät osaavaa, tavoitteellista ja hyvää johtamista muutosvaiheessa. Psykososiaalisen kuormituksen hallinnan kannalta on erityisen tärkeää, että muutosvaiheessa tehdään asianmukaiset riskikartoitukset ja turvataan henkilöstön työssä jaksamisen tuki sekä riittävä henkilöstömitoitus. Muutoksen toimeenpano vaatii myös riittävän ajan ja siksi uudistus on toteutettava portaittain.

Henkilöstön työhyvinvoinnin näkökulma tulee ottaa huomioon myös uusien tietojärjestelmien luomisessa ja siihen on varattava riittävästi resursseja.

Henkilöstön siirto kunnista ja kuntayhtymistä maakuntaan sekä maakuntien valtakunnalliseen palvelukeskukseen katsotaan liikkeenluovutukseksi. Liikkeenluovutuksen henkilöstölle tuoma turva on kuitenkin lyhytkestoista ja siksi on tärkeää, että automaattinen liikkeenluovutus ulotetaan myös myöhemmin tapahtuviin valinnanvapaudesta johtuviin organisatorisiin muutoksiin.

Lisäksi siirtymät ovat epäselviä silloin, kun yksikön henkilöstöstä siirtyy maakuntaan vain osa henkilöstöstä.

Palkkaharmonisaatio edellyttää resursointia 

Maakunta- ja sote-uudistuksessa palkkojen harmonisoinnin tarve syntyy, kun eri kunnista ja kuntayhtymistä sekä valtion eri virastoista erilaisista palkkausjärjestelmistä siirtyy henkilöstöä saman maakunnan tai sen palvelulaitoksen palvelukseen. Tällöin samasta tai saman vaativuustason tehtävästä maksettavan palkan suuruus voi vaihdella. 

Aikaisemmin tehtyjen kuntaliitosten esimerkit osoittavat, että palkkaharmonisointi lisää kustannuksia. Palkkamenot vastaavat noin puolta sosiaali- ja terveydenhuollon menoista. Asiantuntijat ovat arvioineet, että tämän uudistuksen kohdalla palkkaharmonisoinnin kustannukset nousevat satoihin miljooniin ja ne tulisi huomioida toimeenpanon suunnittelussa. Valtiovarainministeriön arvio palkkaharmonisaation kustannuksista sekä Työtuomioistuimen tuore ratkaisu tarkoittavat, että palkkaharmonisaatio on tehtävä korkeimman palkan tasolle: tällöin on 700 miljoonaa alaraja palkkaharmonisaation kustannuksille.

TE-hallinnon henkilöstö kohtuuttoman kovilla

Erityinen huoli kohdistuu TE-toimistojen henkilöstön tulevaisuuteen. Henkilöstöä on koskenut viime aikoina useat peräkkäiset muutokset ja aliresursointi on ilmeistä. Nyt esitetyssä mallissa valtaosa henkilöstöstä joutuu siirtymään yksityisten palvelutuottajien palvelukseen tai perustamaan itse tuotantoyhtiön.

TE-hallinnon palveluissa viranomaistoiminnot ja palvelut limittyvät toisiinsa, jonka vuoksi on tarkkaan valmisteltava julkisen viranomaistoiminnan ja yksityisten palvelutuottajien rajapinnat.

Tasa-arvovaikutukset ja niiden arviointi

Maakunta- ja sote-esityksen mukaan uudistuksen vaikutukset kohdistuvat eri tavoin naisiin ja miehiin palvelujen käyttäjinä, työntekijöinä sekä päättäjinä. Esityksen sukupuolivaikutusten arviot ovat kuitenkin puutteelliset. 

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Tavoitteen saavuttamista tulee tarkastella myös sukupuolten tasa-arvon kannalta. Terveyserojen sukupuolittuneisuus ja sosioekonomisen aseman vaikutus tulee ottaa huomioon ja varmistaa, että myös heikoimmassa asemassa olevat saavat palveluja ja pystyvät nykyistä helpommin hakeutumaan niihin. 

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla palvelussuhteessa olevista yli 90 % on naisia, joten uudistuksen henkilöstövaikutukset kohdistuvat valtaosin heihin. Merkittävin muutos tulee olemaan työnantajan vaihtuminen. Henkilöstön siirtymisellä on vaikutuksia mm. naisten palkkaukseen, palvelussuhteiden ehtoihin ja työolosuhteisiin, kuten työn määrään ja työssä jaksamiseen. Palkkavaikutukset heijastuvat myös naisten eläkkeisiin. Uudistus lisää naisvaltaisten alojen jo ennestään korkeaa epätyypillisten työsuhteiden osuutta. Uudistuksen sukupuolivaikutuksiin tulee kiinnittää huomiota uudistuksen kaikissa vaiheissa.

Maakuntien ja asiakkaiden yhdenvertaisuus

Maakuntien edellytykset järjestää palveluja vaihtelevat. Uhkana on, että palveluja ei ole valtakunnan tasolla määrällisesti ja laadullisesti yhdenvertaisesti saatavilla. Markkinaehtoisessa kilpailussa tiheämmin asutetut asutuskeskukset todennäköisesti houkuttelevat tuottajia paremmin kuin harvaanasutut alueet. Näin asiakkaiden valinnanvapaus voi tiheästi asutuilla seuduilla muodostua syrjäseutuja laajemmaksi. Uudistuksen edetessä on huolehdittava palvelujen fyysisestä saatavuudesta koko maassa.

Palveluiden saatavuuden näkökulmasta riskiasemassa ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat henkilöt, jotka ovat syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet, ja joilla lisäksi on monen samanaikaisen palvelun tarve sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että työvoimapalveluissa. Myös sähköiset palvelut on siksi rakennettava helppokäyttöisiksi ja asiakaslähtöisiksi. Lisäksi on turvattava henkilökohtaisen palvelun mahdollisuus ihmisille, joilla on ongelmia sähköisten palveluiden kanssa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja työvoimapalvelujen nykyisillä asiakkailla on usein monialainen palvelujen yhteensovittamisen tarve. Valinnanvapauslainsäädäntö koskee laajasti sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja työvoimapalveluja ja vaarana on, että maakunnan palvelujärjestelmä pirstoutuu entisestään, eikä yksittäisellä asiakkaalla ole mahdollisuutta hahmottaa, minkä palvelun hän valitsee. Uhkana on, että uudistus johtaa tilanteeseen, jossa kukaan ei kanna kokonaisvastuuta kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevista kansalaisista.

Oikeus omaan kieleen ja palveluihin

Uudistuksen toteuttaminen on haastava ruotsinkielisen ja muiden kieliryhmien sekä erityisryhmien kannalta, sillä ne muodostavat harvemmin palvelun tuottajia kiinnostavia suuria markkinoita siinä määrin, että kilpailu- ja valinnanvapaus toteutuisivat kauttaaltaan. Palvelujen saatavuuden ja valinnanvapauden toteutuminen tulee turvata lainsäädännössä myös ruotsinkielisille ja muille kielivähemmistöille sekä erityisryhmille.

Esitetyllä kielivähemmistön vaikuttamistoimielimellä ei ole hallinnollisesti riittävän vahvaa asemaa eikä tosiasiallisia mahdollisuuksia seurata valinnanvapauden toteutumista tai vaikuttaa palveluiden saatavuuteen maakunnan vähemmistökielellä. Kielivähemmistön lautakunta turvaisi paremmin näitä oikeuksia.

Me allekirjoittaneet esitämme,

että lakiesitykset HE 15/2017, HE 57/2017, HE 15/2018 ja HE 16/2018 hylätään ja palautetaan uudelleen valmisteluun siten, että sote-palveluissa palvelut kootaan yhteen, kuten lakiesityksessä on esitetty, mutta että maakunnille siirtyy järjestämisvastuu eikä maakunnilta eikä kunnilta estetä palvelujen tuottamismahdollisuutta. Lisäksi uudistuksessa tulee irrottaa muiden palvelujen siirtäminen maakunnille. Työ-ja elinkeinoministeriön lakikokonaisuus tulee tehdä erillisenä kokonaisuutena, siten, että kuntavetoiset TYP-palvelut säilyvät ja kunnille tulee suurempi autonominen vastuu nuorten ja pitkäaikaistyöttömien palveluista.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että lakiehdotukset HE 15/2017, HE 57/2017, HE 15/2018 ja HE 16/2018 hylätään ja 

että sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman (Eriävän mielipiteen lausumaesitys).

Eriävän mielipiteen lausumaesitys

Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee uuden esityksen, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kootaan yhteen, maakunnille siirtyy palvelujen järjestämisvastuu ja maakunnat ja kunnat voivat toimia palvelujen tuottajina. Työ-ja elinkeinoministeriön toimialan uudistus tulee tehdä erillisenä kokonaisuutena siten, että kuntavetoiset TYP-palvelut säilyvät ja kunnille tulee suurempi autonominen vastuu nuorten ja pitkäaikaistyöttömien palveluista. Maakuntaan siirrettävistä muista tehtävistä tulee tehdä oma erillinen esitys.

Helsingissä 9.5.2018

Tarja Filatov /sd

Ilmari Nurminen /sd

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd

Heli Järvinen /vihr 

 

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Lisätietoja:

Tarja Filatov 050 511 3112

Merja Mäkisalo-Ropponen 050 357 9090

Ilmari Nurminen 050 512 2189

Linkit

Tietoja julkaisijasta

SDP EDUSKUNTA
SDP EDUSKUNTA

00102 Eduskunta

09 4321https://sdp.fi/fi/eduskunta/

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista jo ennen kuin ne uutisoidaan? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi yhtä aikaa suomalaisen median kanssa. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta SDP EDUSKUNTA

Filatov: Uuden romanipoliittisen ohjelman kärkihaasteena on syrjimätön työelämä18.5.2018 13:00Tiedote

Uusi romanipoliittinen ohjelma ROMPO luovutetaan tänään ministeri Saarikolle. Ohjelmassa keskeistä on vahvistaa romanien ja romaneja edustavien järjestöjen kuulemista sekä avata romaneille uusia paikallistason vaikutusmahdollisuuksia heitä itseään koskevissa asioissa. Filatov nostaa kärkihaasteeksi syrjimättömän työelämän ja romanien työllisyyden vahvistamisen. - Ilman yhdenvertaista pääsyä työmarkkinoille on vaikea rakentaa omaa elämäänsä täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä, Filatov muistuttaa. Romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Tarja Filatov muistuttaa, että lainsäädäntön osalta tilanne on Suomessa suhteellisen hyvä, mutta arjen toteuttamisessa on paljon oarannettavaa, jotta yhdenvertaisuus toteutuu. Romanit joutuvat Suomessa edelleen syrjinnän kohteeksi esimerkiksi asunnon ja työn haussa. Romaneihin kohdistuva arjen syrjintä ja vihapuhe ovat väestön omien kokemusten ja useiden selvitysten mukaan lisääntyneet yleisen muukalaisvastaisuuden kasvun ja pitkällisen taloustaantu

Oppositiopuolueiden valtiovarainvastaavat: Soten kuluarviot tekemättä – valiokunta ei voi hyväksyä miljardien taloudellista riskiä18.5.2018 09:43Tiedote

Oppositiopuolueet ovat poikkeuksellisesti laatineet yhteisen eriävän mielipiteen valtiovarainvaliokunnan lausuntoon sote- ja maakuntauudistukseen liittyen. Valtiovarainvaliokunta on useaan otteeseen pyytänyt turhaan valtiovarainministeriöltä perusteltua ja huolellista arviota lyhyen ja pitkän aikavälin sote- ja maakuntauudistuksen kustannuksista. Vaikutusten arviointiin ei ole vaivauduttu miljardienkaan tarkkuudella.

SDP korostaa pidemmän aikavälin kasvun ja työllisyyden merkitystä16.5.2018 19:11Tiedote

Talousvaliokunnan sd-jäsenet Lauri Ihalainen, Johanna Ojala-Niemelä ja Ville Skinnari jättivät eriävän mielipiteen talousvaliokunnan lausuntoon julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019—2022. Vaikka suhdannetilanne on kohentunut, pidemmän aikavälin kasvunäkymät ovat epävarmat. Heikoilla kasvuluvuilla ei yksin saada aikaan työllisyyden ripeämpää kohentumista ja julkisen talouden vankistumista. Pidemmän aikavälin työllisyyden tukemiseen tarvitaan osaamis-, innovaatio- ja vientivetoisen kasvun tukemista sekä rakenteellisia uudistuksia.

Epäonnistunut jätelaki vaatii korjauksia16.5.2018 16:01Tiedote

Tänään eduskunnassa äänestettiin jätelaista, joka on susi jo syntyessään. SDP:n eduskuntaryhmä äänesti lakia vastaan hävittyään toisessa käsittelyssä muutosesitykset, joilla lakia olisi oleellisesti parannettu. Tärkeimpänä ulosmyyntirajan nostaminen kahteenkymmeneen prosenttiin. Nyt epäonnistuneen jätelain korjaaminen pitää tehdä EU:n jätedirektiivin kansallisen toimeenpanon yhteydessä mahdollisimman pikaisesti. Puolaa ja Suomea lukuun ottamatta muissa EU maissa ulosmyyntiraja on kaksikymmentä prosenttia. Hallitus onkin tässä vaiheessa vain hukannut aikaa jätelakiin, joka tulee vaikeuttamaan kierrätystä ja haittaamaan kiertotaulutta edistävän direktiivin toimeenpanoa. Nykyisellään hallituksen esitys jätelaiksi ei vastaa mihinkään tarpeeseen. Se ei edistä jätteiden turvallista ja asianmukaisesta käsittelyä, kierrätysasteen nostamista tai kohtuuhintaista jätehuoltoa laajassa harvaanasutussa maassa. Ainoa hyvä mitä hallituksen esityksestä voi sanoa on, että se lieventää toisen hallituksen

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki STT Infossa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme