Sinileväkesä oli rauhallinen Kaakkois-Suomen vesillä

Sinilevää vain hieman tai ei ollenkaan

Runsaasti levää havaittiin kesän aikana neljällä havaintopaikalla, Saimaan Huhtiniemessä, Simpelejärven Rantapuiston uimarannalla ja Haapajärvellä Lappeenrannassa sekä Kaakkois-Suomen rannikolla lähinnä Virolahdella ja sen edustalla.

Imatran Immalanjärvellä oli viime kesänä ainut havaintopaikka, jossa kerran havaittiin erittäin runsaasti levää. Sielläkin havaintoja oli vain yksi, muuten järvellä ei sinilevää ole havaittu ollenkaan.

Hieman levää havaittiin säännöllisesti sisäsaaristoalueista Virolahdella ja ulkosaaristossa Haapasaaren havaintoalueella. Satelliittikuvien perusteella sinilevää esiintyi pintavedessä Kaakkois-Suomen rannikkovesiä runsaammin ja alueellisesti kattavammin Haapasaaren eteläpuoleisella avomerialueella sekä toisaalta alueella, joka ulottui Uudenmaan rannikkovesiltä ajoittain Pyhtään Kaunissaaren ja Pitkäviirin tienoille. Sisävesillä Lappeenrannan Haapajärvellä on leviä havaittu hieman koko kesän ajan.

Leväbarometrissä ensimmäinen sisävesien levähavaintojen runsastuminen on juhannuksen tietämissä ja toinen piikki on heinäkuun puolessa välissä. Merialueilla on havaintoja ollut aika niukalti, mutta eniten havaintoja oli kesäkuun lopulla, ajankohdaltaan hiukan myöhemmin kuin sisävesillä. Aikaisempien vuosien tilannetta kuvaavan barometrin ennusteet eivät pitäneet täysin paikkaansa tänä vuonna, vaan levähavainnot tulivat merialueille aikaisemmin ja järville myöhemmin kuin aikaisempina vuosina.

Leväkesä oli vaihteleva sekä järvillä että Suomenlahdella

Sinilevätilanne on vaihdellut kesän aikana sekä järvillä että merialueilla valtakunnallisestikin. Sinilevän määrä oli merialueilla huipussaan poikkeuksellisesti jo heinäkuun puolivälissä. Sisävesilläkin kevään ja alkukesän aurinkoinen ja tyyni sää sekä lämpimät vedet kiihdyttivät sinilevien kasvua, minkä seurauksena levät alkoivat runsastua monilla valtakunnallisen sinileväseurannan havaintopaikoilla tavallista aiemmin. Tästä huolimatta havaintopaikoilla sinileväkukintoja havaittiin heinäkuun puolivälin jälkeen suurimmassa osassa maata keskimääräistä vähemmän. 

Suomenlahdella sinileväkukintoja hillitsi sopivien fosforiravinteita pintaan nostavien sekoittumisjaksojen ja näitä seuraavien pitempien tyynten jaksojen vuorottelun puuttuminen.

Valtakunnallinen sinileväbarometri pysyi koko heinäkuun lopun tavanomaista alhaisemmissa lukemissa. Elokuun alussa Suomen rannikoilla tapahtui lähes kauttaaltaan kumpuamista, jossa alempi kylmä vesimassa nousi pintaan. Kylmän veden kumpuaminen vähensi sinileväkukintojen muodostumista entisestään. Sinileväpitoinen pintavesi väistyi syvemmältä nousseen vesimassan tieltä ja lisäksi pintaveden lämpötila laski voimakkaasti. Kumpuamistilanne jatkui ja viileässä vesimassassa sinilevät eivät päässeet tehokkaasti hyödyntämään syvemmältä noussutta fosforiravinnetta. Tämä vaikutti hillitsevästi sinilevien määrään vedessä.

Erityisesti Suomenlahden osalta sinileväkesä muodostui näistä syistä helteistä huolimatta hyvin erilaiseksi kuin esimerkiksi vuonna 2018. Tällöin niin ikään helteiden lämmittämä merivesi, Itämeren pääaltaalta pohjanläheisten fosforiravinteiden pintaan sopivasti nostavien sekoittumisjaksojen ja näitä seuranneen pitempien tyynien jaksojen seurauksena, Suomenlahden sinilevätilanne kehittyi erityisen pahaksi. Vastaavanlaisia sinilevien biomassan kasvun ja pintalauttojen muodostumisen kannalta suotuisia olosuhteita ei tänä kesänä Suomenlahdella ollut.

Avomerialueidemme osalta tuuliolot olivat olennainen osasyy siihen, miksi sinilevät eivät kertyneet massoina pintalautoiksi kuluneen kesän aikana.

Sinilevähavaintoja kerättiin Järvi-meriwikiin vielä syyskuunkin ajan, mutta Kaakkois-Suomessa ei vakiohavaintopaikoilla levää ole havaittu.