Suomalainen lapsuus on hyvä – mutta ei kaikille

Hyvän lapsuuden rakenteet ovat Suomessa vahvistuneet sukupolvi sukupolvelta itsenäisyyden aikana. Suomea pidetään tänä päivänä yhtenä parhaista paikoista, johon lapsi voi syntyä ja saada edellytykset hyvään elämään. Hyvä lapsuus ei kuitenkaan ole syntynyt sattumalta, vaan siihen on investoitu muun muassa neuvolatoiminnan, äitiyspakkauksen, laadukkaan varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen sekä vanhempainvapaiden muodossa. Näin on syntynyt ylisukupolvinen hyvinvoinnin kierre.

Terveys- ja hyvinvointipolitiikan professori Juho Saaren mukaan yksi suomalaisen lapsuuden suurimmista vahvuuksista on ollut juuri julkisen vallan kyky uudistaa tulonsiirto- ja palvelujärjestelmää vastaamaan lasten ja perheiden muuttuvia tarpeita.

– Vuosisata sitten huomion ytimessä oli lasten pitäminen hengissä, myöhemmin on rakennettu palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmiä. Nyt on huomio siirtynyt kykyyn toimia ja luoda mahdollisuuksia maailmassa, jonka tulevaa suuntaa on vaikea ennakoida. Vielä tärkeämpää on kuitenkin ollut perheiden ja kotitalouksien vaurastuminen ja viisastuminen, jotka ovat mahdollistaneet mielekkään arjen rakentamisen lasten elämään, Saari sanoo.

Perheiden ja kotitalouksien elintaso, elämänlaatu ja elämäntavat ovat enimmäkseen kohdallaan ja palvelut ja tulonsiirrot toimivat asianmukaisesti. Haasteena on tällä hetkellä se, etteivät kaikki perheet ja kotitaloudet ole päässeet mukaan tähän kehitykseen, ja kuilu hyväosaisten ja hyvinvoinnista syrjään jääneiden välillä kasvaa. Huono-osaisuus myös periytyy sukupolvelta toiselle. Siksi onkin huolestuttavaa, että suomalaisten lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on ollut kasvussa 1990-luvulta alkaen.

– Tämän perheiden välisen sosiaalisen etäisyyden kiinnikurominen on viheliäinen ongelma, joka edellyttää eri asemassa olevien perheiden välistä solidaarisuutta, painottaa Juho Saari.

Hyvän aikuisuuden perustukset luodaan lapsuudessa. Hyvinvointia edistäviin kasvu- ja kehitysympäristöihin on panostettava, samoin palveluihin, joilla tuetaan lasten ja nuorten hyvän elämän toteutumista sekä vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Julkinen valta ei saa menettää kykyään investoida lapsiin.

Keinoja ylisukupolvisen kierteen katkaisemiseksi on onneksi olemassa. Esimerkiksi Helsingin ensikodissa on STEA:n tuella kehitetty mallia, jossa autetaan vanhempia, jotka kohtelevat kaltoin vauvojaan. Heillä itsellään on usein taustalla vaikeita traumoja, mikä vaikuttaa heidän kykyynsä toimia vanhempina. Mallintamalla turvallista hoivaa ja hyvää varhaista vuorovaikutusta tukevaa käyttäytymistä psykiatrin tuella on jo saatu aikaan hyviä vaikutuksia.

– Juuri nyt meneillään olevien isojen rakenteellisten muutosten avulla meille tarjoutuu hyviä mahdollisuuksia tarttua ongelmiin, kaventaa hyvinvointieroja ja lisätä lapsiperheiden yhdenvertaisuutta, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen. – Näihin mahdollisuuksiin on päättäjien tartuttava. Onnistuneessa muutoksessa on keskeistä, että lapset, nuoret ja perheet otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Suomalaisen lapsuuden menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa pohditaan monelta kantilta Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä® 26.-27.9.2017 Finlandia-talolla. Koko ohjelma löytyy osoitteesta https://www.lastensuojelupaivat.fi/. Toimittajat ovat tervetulleita kuuntelemaan puheenvuoroja, mutta toivomme ilmoittautumisia.

Toimittajille on tarjolla aamukahvit tiistaina 26.9. klo 8:30-9:15 professori Pentti Arajärven, professori Juho Saaren, dosentti Arto O. Salosen sekä kirjailija Elina Hirvosen seurassa ja keskiviikkona 27.9. klo 14-14:30 iltapäiväkahvit ministeri Annika Saarikon sekä tulevaisuustutkija Mika Aaltosen seurassa. Päivillä julistetaan myös Kunnallinen lastensuojeluteko -palkinnon saaja 2017.

Lisätietoja:

viestintäpäällikkö Juuli Hurskainen, juuli.hurskainen @ lskl.fi, p. 050 3533480
toiminnanjohtaja Hanna Heinonen, hanna.heinonen @lskl.fi, p. 040 838 4027