Raportin ”Säteilyn käyttö kardiologisissa yksiköissä” tulokset perustuvat kaikkiin kardiologisen säteilyn käytön yksiköihin lähetettyyn valvontakyselyyn sekä kyselyn vastausten ja STUKin aiempien valvontahavaintojen perusteella valittujen yksiköiden tarkastuksiin. Kyselyllä STUK selvitti työntekijöiden säteilynsuojelun täydennyskoulutusta, säteilysuojainten käyttöä ja potilaiden säteilysuojelun optimointia, erityisesti potilaiden säteilyaltistusten vertailutasojen käyttöä. Tarkastuksia tehtiin 13 yksikköön ja niissä tarkastajat seurasivat työntekijöiden työskentelytapoja potilaiden kanssa. Huomio kiinnitettiin erityisesti säteilysuojaimien käyttöön, sijoittumiseen toimenpidesalissa sekä muihin menettelyihin, joilla voidaan vähentää sekä työntekijöiden että potilaiden säteilyaltistusta.

Toimenpideradiologisessa ja kardiologisessa säteilyn käytössä työntekijät välttämättä altistuvat säteilylle jonkin verran. Altistusta säteilylle voidaan kuitenkin pienentää hyvillä työskentelytavoilla. STUKin tekemien havaintojenkin perusteella kardiologisten yksiköiden työntekijät suojaavat itsensä henkilökohtaisilla säteilysuojaimilla sekä kiinteillä ja liikutettavilla suojasermeillä. Työntekijöiden säteilyaltistukset yksiköissä ovat hyvien työskentelytapojen ansiosta paljon pienempiä kuin työntekijöiden suojelemiseksi asetetut annosrajat.

Kardiologisissa toimenpiteissä potilaat altistuvat suuremmalle määrälle säteilyä kuin tavanomaisissa röntgenkuvauksissa. STUKin tekemien havaintojen perusteella potilaiden säteilyaltistusta pienennetään käyttämällä säteilyä vain tarvittaessa ja silloinkin potilaan säteilyaltistusta rajoitetaan käytössä olevilla keinoilla. Kardiologiset vaivat voivat johtaa hoitamattomina vakaviin seurauksiin. Kuten yleensäkin lääketieteellisessä säteilyn käytössä, potilaan hoidosta saaman hyödyn on oltava suurempi kuin säteilystä mahdollisesti aiheutuvat haittavaikutukset. Säteilyn suorat haittavaikutukset ovat harvinaisia kardiologisessa säteilyn käytössä.

Puutteita kardiologisissa yksiköissä STUKin tekemän selvityksen mukaan on erityisesti säteilysuojelun koulutuksen määrissä. Ne täyttivät säteilylainsäädännössä asetetut vaatimukset vain harvoissa yksiköitä. Haasteena yksiköissä pidettiin sopivien koulutusten huonoa saatavuutta ja toisaalta puutteita omassa kirjanpidossaan. Puutteita havaittiin myös potilasaltistuksen optimoinnissa. Säännöllistä laiteohjelmaoptimointia ei havaintojen perusteella tehty missään yksikössä ja kirjalliset ohjeet optimointiin oli saatavilla vain pienessä osassa yksiköitä. Puutteista huolimatta potilaiden säteilyaltistukset olivat keskimäärin matalia verrattuna säteilyaltistuksen vertailutasoihin.