Suomi notifioi uraanipolttoaineen toimittajamaita ydinpolttoaineen loppusijoituksesta

Suomalaiset voimayhtiöt ovat hankkineet uraanipolttoainetta ydinvoimalaitosten tarpeisiin 1970-luvulta lähtien pääasiassa Venäjältä, Australiasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Säteilyturvakeskus (STUK) on nyt notifioinut näiden maiden säteilyturvallisuudesta vastaaville viranomaisille, että Suomessa aloitetaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus 2020-luvun puolivälissä. Koska perinteiset ydinmateriaalitarkastukset eivät ole mahdollisia loppusijoituksen jälkeen, ydinmateriaalitarkastuksiin liittyvistä menettelyistä on sovittava ennen loppusijoituksen aloittamista.

Säteilyturvakeskus ylläpitää kansallista tietokantaa ydinmateriaaleista ja vastaa ydinmateriaalivalvonnasta Suomessa. Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) ja Euroopan komissio valvovat, että Suomessa toimitaan ydinsulkusopimuksen ja Euratom-säännösten mukaisesti. Ydinmateriaalivalvonnalla varmistetaan, että ydinaineet säilyvät rauhanomaisessa käytössä eivätkä päädy ydinaseisiin.

Ydinmateriaalivalvonnan periaate on, että ilmoitetut ydinmateriaalit on voitava todentaa myös fyysisesti. Kallioperään loppusijoitetun ydinpolttoaineen todentaminen ei kuitenkaan ole enää mahdollista, joten kaikki varmistavat toimet on tehtävä ennen loppusijoitusta. Notifioimalla uraanipolttoaineen toimittajamaita, IAEAta sekä Euroopan komissiota STUK varmistaa, että kaikki osapuolet säilyvät tietoisina siitä, että Suomeen toimitettu uraani pysyy rauhanomaisessa käytössä.

”STUKissa on kehitetty useita kansainväliseen käyttöön yleistyneitä ydinmateriaalien mittausmenetelmiä ja nyt luomme käytäntöjä uuden tyyppisen valvonnan toteuttamiseksi. Ydinmateriaalivalvonta jatkuu senkin jälkeen, kun loppusijoituslaitos noin sadan vuoden päästä suljetaan. Kaikkien osapuolien on voitava luottaa siihen, että viranomaisilla on tarkat tiedot loppusijoitetusta ydinmateriaalista ja tiedon jatkuvuus seuraaville sukupolville voidaan varmistaa”, kertoo kansainvälisen yhteistyön päällikkö Elina Martikka.

Suomen laki estää ydinjätteen tuonnin ja viennin

Suomen ydinenergiapolitiikan kantava periaate on, että ydinjätteistä on huolehdittava turvallisesti. Käytännössä ydinvoimalaitosten on suunniteltava ydinpolttoaineen loppusijoitus ennen voimalaitosten käytön aloittamista. Suomen laki estää ydinjätteen tuonnin ja viennin, minkä vuoksi voimayhtiöiden on vastattava ydinjätteiden loppusijoituksesta ja siitä aiheutuvista kustannuksista.

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta on valmisteltu Suomessa vuodesta 1983.

”Kansainvälisessä perspektiivissä näkisinkin tärkeäksi, että maat sitoutuvat valitsemaansa ydinjätehuoltopolitiikkaan ennen ydinenergian käytön aloittamista”, Martikka toteaa.

Loppusijoituslaitos

Ydinjätehuollosta Suomessa vastaava ydinjätehuoltoyhtiö Posiva Oy rakentaa maanalaista käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosta, joka tunnetaan nimellä ONKALO®. Käytetty ydinpolttoaine loppusijoitetaan peruskallioon noin 450 metrin syvyyteen. Loppusijoitusjärjestelmä koostuu tiiviistä rauta-kupari-kapselista, kapselia ympäröivästä bentoniittipuskurista, paisuvasta savesta valmistetusta tunnelitäyttömateriaalista, tunnelien ja tilojen sulkurakenteista ja ympäröivästä kalliosta.

Toistaiseksi ei ole olemassa käytetyn ydinpolttoaineen käsittelymenetelmää, josta ei jäisi jäljelle radioaktiivista, pitkäaikaista jätettä. Useat ydinenergiaa käyttävät valtiot suunnittelevat geologisen loppusijoituksen aloittamista, sillä se on arvioitu pitkäaikaisimmaksi ja turvalliseksi tavaksi ratkaista ydinjätekysymys.