Sydämen kammionsisäiset johtumishäiriöt liittyvät korkeaan kuolleisuuteen ja sydämen vajaatoiminnan riskiin

Väestön vanhetessa sydämen vajaatoiminta yleistyy voimakkaasti. Iäkkäimmässä väestöryhmässä jopa joka neljännellä voidaan havaita lepo-EKG:ssa kammionsisäinen johtumishäiriö. Sen vuoksi hoitavan lääkärin on tärkeää tuntea johtumishäiriöön liittyvä ennuste.

Huonoin ennuste liittyi vasempaan haarakatkokseen (LBBB) sekä johtumishäiriöön, joka ei ollut seurausta minkään tietyn johtoradan katkeamisesta (IVCD).

— Näillä potilailla havaittiin olevan korkea kuolleisuus sekä korkea riski sairastua sydämen vajaatoimintaan. Riski sairastua sydämen vajaatoimintaan havaittiin myös tutkittavilla, joilla ei ollut tiedossa olevaa sepelvaltimotautia tai rakenteellista sydänsairautta, mutta joiden EKG:ssa havaittiin LBBB tai IVCD, Rankinen kertoo.

Jo aiemmassa suomalaistutkimuksessa IVCD liitettiin kohonneeseen sydänperäiseen äkkikuolemariskiin. Väitöskirjatutkimus yhdistää nyt kyseisen johtumishäiriön myös kohonneeseen vajaatoimintariskiin suomalaisessa aineistossa.

Sen sijaan yleisempi oikea haarakatkos (RBBB) ei liittynyt lisääntyneeseen riskiin sairastua sydämen vajaatoimintaan, kun huomioitiin muut sydämen vajaatoiminnalle altistavat riskitekijät. Myös vasemman etuhaarakkeen katkos (LAHB) sekä erityisesti nuoremmassa ikäryhmässä yleinen osittainen oikea haarakatkos (iRBBB) osoittautuivat vaarattomiksi yli 15 vuoden seurannassa.

Myös lepo-EKG:ssa havaittavaan sydämen vasemman kammion paksuuntumiseen eli kammiohypertrofiaan liittyi huono ennuste erityisesti, jos kammioaktivaatioaika eli QRS-kesto oli pidentynyt.

— Väestötasolla yleisin syy kammiohypertrofiaan on kohonnut verenpaine. Kammiohypertrofia lisää myös itsessään riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan, mutta havaitsimme vajaatoimintariskin sekä kuolleisuuden korostuvan voimakkaasti QRS-keston pidentyessä.

Tutkimuksen tulokset perustuvat Suomessa satunnaisotannalla tehtyyn Terveys 2000 -väestötutkimukseen. Tutkimukseen osallistui yli 6 000 yli 30-vuotiasta henkilöä, joille tehtiin kattava terveystarkastus perusterveydenhuollossa käytössä olevin keinoin. Suurin osa tutkittavista oli keski-ikäisiä.

— Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa erityisesti perusterveydenhuollossa toimiville lääkäreille, jotka joutuvat työssään arvioimaan ketkä potilaista tulisi lähettää tarkempiin sydäntutkimuksiin.

Rankinen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta keväällä 2020. Hän työskentelee sisätautien erikoistuvana lääkärinä Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen keskussairaalassa.

LL Jani Rankisen kardiologian alaan kuuluva väitöskirja Intraventricular Conduction Delays in the Standard 12-lead Electrocardiogram: Association with Mortality and Heart Failure tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 10.12.2021 klo 12 alkaen Arvo-rakennuksen auditoriossa F114, Arvo Ylpön katu 34, Tampere. Vastaväittäjänä toimii professori Juha Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii emeritusprofessori Kjell Nikus.

Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä. Linkki julkaistaan tällä sivulla myöhemmin.