Syyskuun vesitilannekatsaus: Sademäärä tavallista vähäisempi, vedenlaatu heikkoa (Pohjalaismaakunnat)

Syyskuussa virtaamat kääntyivät laskuun

Pohjalaismaakunnissa syyskuun sademäärät jäivät monin paikoin noin 10–30 millimetriin, kun tyypillisen syyskuun sademäärä on 50–60 mm. Esimerkiksi Kaustisen Tastulan sadeasemalla satoi syyskuussa vain 7 mm ja Kauhavan lentokentällä 17 mm.

Jokien virtaamat olivat sateisen elokuun jälkeen tavanomaista suurempia syyskuun alussa. Virtaamat laskivat syyskuun puoliväliin mennessä lähelle syyskuun keskimääräisiä tasoja. Närpiönjoella virtaama pysyi muutamia kuutiometrejä keskimääräistä suurempana syyskuun ajan, koska elokuun sateilla korkealle nousseen Kivi- ja Levalammen tekojärven pintaa laskettiin yli puoli metriä syyskuun aikana. Seinäjoella Kyrkösjärven tekojärven täyttökanavassa sijaitsevan Rengon säännöstelypadon sekä Seinäjoen oikaisu-uoman ja Kyrönjoen yhtymäkohdassa sijaitsevan Kiikun padon kunnostustyöt valmistuivat syyskuun alussa. Kyrkösjärven yläpuolisen Seinäjoen vedet käännettiin syyskuun alusta lähtien kulkemaan taas pääosin Kyrkösjärven kautta ja ns. Seinäjoen vanhaan uomaan johdettiin syyskuussa normaali kesäajan minimivirtaama, joka on 900 l/s.

Säännösteltyjen järvien pinnat olivat syyskuun lopulla pääosin lähellä syyskuun lopun tavanomaisia tasoja. Kyrönjoen vesistöalueella Kalajärven ja Kyrkösjärven tekojärvien vedenpinnat olivat syyskuun lopulla lähellä syyskuun tavanomaisia tasoja. Lapuanjoella Kuortaneenjärven pinta oli noin 10 cm ja Hirvijärven sekä Varpulan tekojärvien noin 5 cm vedenpinnat ajankohdan keskimääräistä tasoa ylempänä. Nurmonjoen latvoilla sijaitsevan Jääskänjärven vedenpintaa alettiin laskea syyskuussa. Jääskänjärven vedenpinta pyritään pitämään yli puoli metriä tavanomaista alempana koko talven ajan, jotta rannanomistajat voivat kunnostaa rantojaan ruoppaamalla.

Ähtävänjoella Lappajärven tavoitevyöhyke alkaa jo syyskuussa laskea vähitellen kohti kevättä. Lappajärven vedenpinta oli syyskuun lopulla tavoitevyöhykkeen keskiosan paikkeilla. Perhonjoella Patanan tekojärven pinta oli syyskuun lopulla noin puoli metriä tavanomaista alempana. Vissaveden ja Venetjärven tekojärvien pinta olivat syyskuussa lähellä tavanomaisia tasoja.

Veden laatu vaihteli

Vesimäärien vaihtelu näkyi jokien vedenlaadussa syyskuun aikana. Paikallisten voimakkaiden sateiden vaikutuksesta muutamien pienten vesien happamuustilanne oli välillä vuodenaikaan nähden hyvin heikko. Alle 5:n pH-lukemia mitattiin mm. Laihianjoella, Sulvanjoella ja Vöyrinjoella. Näiden jokien veden väri ja ravinnepitoisuudet olivat myös voimakkaan happamuuden seurauksena epäluonnollisia. Suurissa joissa happamuushaittoja ei havaittu, vaan pH kaikissa selvästi yli arvon 6. Pienempien jokien vesi oli pääsääntöisesti melko huonoa silloinkin kun happamuushaittoja ei ollut: vesi oli hyvin tummaa ja ravinnepitoisuudet varsin korkeita. Suurempien jokien ravinnepitoisuudet olivat vuodenajalle tyypillisellä tasolla, tosin typpipitoisuudet olivat melko korkeita. Suurista joista heikoin vedenlaatu oli totutusti Närpiönjoessa.

Sinileväkukintoja havaittiin edelleen syyskuussa säiden viilentymisestä huolimatta. Sisävesillä vähäiseksi luokiteltuja sinileväesiintymiä havaittiin Lappajärvellä, Evijärvellä, Ähtärinjärvellä ja Luodonjärvellä. Rannikolla esiintymiä havaittiin sekä Perämerellä että Selkämerellä. Selkämerellä havaittiin satelliittikuvien perusteella laajahkojakin esiintymiä, jotka välillä ulottuivat rannikolle saakka.

Pohjavedenpinnat laskussa

Elokuun sadejaksot täydensivät pohjavesivarantoja hetkellisesti, mutta pohjaveden pinnankorkeudet ovat syyskuun aikana kääntyneet taas laskusuuntaan vähäsateisen jakson takia. Rannikolla pohjavesipinnat ovat ajankohdan keskiarvojen kohdalla tai jopa hieman yli, mutta sisempänä maassa pohjavedenpinta on paikoitellen pudonnut keskiarvon alle. Syksyn viileät säät vähentävät kasvien vedentarvetta ja haihdunta vähenee, mikä johtaa siihen, että sadannasta suurempi osa imeytyy maaperään pohjavedeksi. Vähäsateisena kautena uutta pohjavettä ei muodostu.