– Nykyisessä Suomessa kulttuuripolitiikkaa pidetään vähäpätöisenä sivuseikkana, jota säädetään ideattomasti ja luovutetaan markkinoille ja jopa äärioikeistolle. Usko siihen, että minun kaltaiseni ihmiset tekevät jotakin tärkeätä, jonka arvoa ei voi mitata vallalla, kunnialla eikä rahalla, ei näytä enää olevan osa yleistä poliittista sivistystä. Siksi tämä arvonimi on tärkeä ele, Kaija Saariaho toteaa puheessaan.

Taideneuvoston laatimissa akateemikon arvonimen perusteluissa painotetaan poikkeuksellisen laajaa, monipuolista ja yksilöllistä elämäntyötä sekä hänen luomisvoimansa ajankohtaisuutta. Saariahon nelikymmenvuotinen tuotanto käsittää 119 sävellystä: oopperoita, suuria sinfonisia orkesteriteoksia, paljon monipuolista vokaali- ja kamarimusiikkia, konserttoja, soolosoitin- ja elektronisia teoksia sekä baletin. 2000-luvulla Saariaho on säveltänyt viisi oopperaa, ja kansainvälisesti laajimmin hänet tunnetaankin oopperasäveltäjänä ja lajin uudistajana. Saariaho on saanut lukuisia merkittäviä palkintoja ja kunnianosoituksia ja hänen sävellyksiään on levytetty eri puolilla maailmaa. Saariahon viimeisin suurteos, yleisön ja kriitikkojen ylistämä Innocence-ooppera sai Suomen ensi-iltansa Kansallisoopperassa 21. Lokakuuta 2022. Oopperan seuraava ensi-ilta nähdään Lontoon Royal Opera Housessa 17. huhtikuuta ja esitykset jatkuvat 4. toukokuuta saakka.

Taiteen akateemikon arvonimen saivat nyt myös näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja ja dramaturgi Sirkku Peltola sekä performanssitaiteilija Roi Vaara. Arvonimi on elinikäinen, ja sen perusteella ei saa palkkaa. Taiteen akateemikkoja voi olla samanaikaisesti 11.

Uudet taiteen akateemikot vastaanottivat arvonimensä tasavallan presidentiltä 31.3. Saariaho ei itse päässyt terveyssyistä juhlatilaisuuteen, mutta hänen tyttärensä kapellimestari Aliisa Neige Barrière edusti häntä seremoniassa ja lausui Saariahon kirjoittaman puheen:

"Arvoisa Tasavallan Presidentti, Arvoisa Ministeri Honkonen, Arvoisat kollegat ja akateemikot.

On suuri kunnia ottaa vastaan arvonimi, joka nyt ensimmäistä kertaa Suomen Akatemian lakkautuksen jälkeen myönnetään säveltäjälle. Ymmärrän sen siksi kunnioittavan erikoisella ja tärkeällä tavalla koko työalaani ja säveltäjän ammattiani, ja pidän oleellisena, että tilanteessa jossa terveyteni ei valitettavasti salli minun liittyä seuraanne, sen ottaa puolestani vastaan Aliisa, joka paitsi on tyttäreni, myös uuden sukupolven muusikko.

Kun katson markkinatalouden vallitsemaa maailmaamme, on joskus vaikeata olla miettimättä, kuinka monta uutta säveltäjäsukupolvea jälkeeni vielä tulee. Suomi on maa joka on asettanut musiikin identiteettinsä keskelle, ja noussut kansainväliseen maineeseen nimenomaan musiikkinsa ansiosta. Olen saanut paljon tukea Suomen valtiolta koulutukseni kautta, ja myöhemmin monivuotisten apurahojen muodossa – olen siitä kiitollinen, ja toivoisin samaa nuoremmille kollegoilleni. Mutta pelkään, että kokemani kultainen kausi on nyt jäämässä taaksemme. Nykyisessä Suomessa kulttuuripolitiikkaa pidetään vähäpätöisenä sivuseikkana, jota säädetään ideattomasti ja luovutetaan markkinoille ja jopa äärioikeistolle. Usko siihen, että minun kaltaiseni ihmiset tekevät jotakin tärkeätä, jonka arvoa ei voi mitata vallalla, kunnialla eikä rahalla, ei näytä enää olevan osa yleistä poliittista sivistystä. Siksi tämä arvonimi on tärkeä ele.

Jotta en jäisi Suomen viimeiseksi säveltäjä-akateemikoksi, on monen asian muututtava tässä maassa. On annettava jokaiselle suomalaiselle varhain mahdollisuus harrastaa ja kokea taidetta sen monissa muodoissa. Kaikkien tulisi kokea olevansa näiden kokemusten äärelle tervetullut, ja tulisi voida toivoessaan valita taide ammatiksi. On tärkeää opettaa, että kaiken arvoa ei voi laskea euroina, kaiken merkityksellisyys ei käy ilmi sekunnissa eikä ehkä vuodessakaan: ei tunteiden, ei metsien, ei musiikin. Maailmassa, jossa jokainen helposti elää omassa kuplassaan, on vaarana, että kokonaiset sukupolvet sulkeutuvat sisäänsä, ellei taidekoulutuksen ja taide-elämysten kautta jatketa ovien lakkaamatonta avaamista. Ovia, joiden kautta itsekin pääsin pienen suomalaisperheen tyttönä maailmalle, ja asemaan, johon minulla ei naisena ollut mallia.

Nuoret kollegani, omistan tämän arvonimen teille ja jaan sen kanssanne.

Sen aloittaman ketjun kautta – pysyn teidän seurassanne aina.

Kaija Saariaho"