Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportti: EU-maiden velkakestävyys etusijalle – talouspolitiikasta neuvoteltava jatkossa komission kanssa

Tuoreessa ETLA:n ennustepäällikkö, VTT Päivi Puontin Talouspolitiikan arviointineuvostolle laatimassa taustaraportissa käydään läpi EU:n finanssipolitiikan säännöstön uudistustarpeet ja sen keskeiset uudistusehdotukset.

Nykyinen säännöstö on heikko ja monimutkainen

Uudistuksen taustalla on se, että nykyinen säännöstö on monimutkainen ja ohjaa heikosti jäsenmaiden finanssipolitiikkaa. Siksi sääntöjä ei useinkaan noudateta. Finanssipolitiikan nykyiset säännöt pyrkivät rajoittamaan hallitusten taipumusta alijäämiin, ja ohjaamaan finanssipolitiikkaa pitkällä aikavälillä kestävään suuntaan.

Erityisesti valuuttaunionissa yhden maan velkaantumisella voi olla haitallisia vaikutuksia muihin jäsenmaihin. Siksi EU:n finanssipolitiikan säännöillä pyritään viime kädessä turvaamaan jäsenmaiden velkakestävyys.

Käytännössä on ollut vaikeaa laatia sääntöjä, jotka saavat aikaan riittävästi rajoituksia, mutta jättävät tarvittavaa finanssipoliittista liikkumavaraa. Ajan myötä EU:n finanssipoliittisesta säännöstöstä on tullut monimutkainen ja heikosti jäsenmaita ohjaava.

Nykytilanteessa jäsenmaiden finanssipolitiikka ei ole esimerkiksi nousukausina ollut riittävän kireää, jotta velkaantumista olisi saatu kaikissa maissa hillittyä ja siten varauduttu tuleviin taantumiin.

Uusi ehdotus perustuisi maakohtaisiin neuvotteluihin komission kanssa

EU:n komission marraskuisen, uuden linjauksen mukaan kukin jäsenmaa alkaisi keskustella komission kanssa finanssipolitiikkansa tiukentamisesta, budjettialijäämien ja velkaantumisen taittamisesta. Ehdotus yksinkertaistaisi ja uudistaisi merkittävästi EU:n finanssipolitiikan sääntöjä, koska julkisen talouden tavoitteet eivät enää perustuisi kaikille maille yhteiseen sääntökirjaan, vaan maakohtaiseen velkakestävyysanalyysiin.

Kukin jäsenmaa neuvottelisi oman nelivuotisen rakenne- ja finanssipoliittisen suunnitelmansa komission kanssa, ja sitoutuisi sen toimeenpanoon tiukemman ohjauksen ja uudenlaisten sanktioiden uhalla. Tällä tavoin toteutettu maakohtaisuuden lisääminen johtaisi hajautuneempaan finanssipolitiikkaan, ja olisi askel yhteisistä säännöistä kohti finanssipolitiikan standardeja EU:ssa.

Finanssipolitiikan asiantuntijat ovat olleet pääpiirteittäin yksimielisiä siitä, että uudessa mallissa velkakestävyyttä olisi korostettavaa numeeristen raja-arvojen sijaan ja säännöissä olisi huomioitava maakohtaisia erityispiirteitä.

Sääntöjen olisi myös ohjattava jäsenmaita vastasykliseen finanssipolitiikkaan nousukausilla, jotta velkaantuminen vähenee. Rakenteellinen alijäämä kriteerinä olisi korvattava menosäännön kaltaisella muuttujalla, joka perustuisi havaittaviin muuttujiin.

Lisäksi on suunniteltu suurempaa roolia kansallisille finanssipolitiikan valvojille. Valtiovarainministeriön työryhmän tuore virkamiesraportti Suomen julkisen talouden ohjauskehikon uudistamiseksi sisältää samankaltaisen ehdotuksen vaalikauden mittaisesta ohjelmasta velkakestävyyden turvaamiseksi, ja se on pääpiirteiltään yhdenmukainen komission hahmotteleman uuden mallin kanssa.