Taloyhtiöiden roolia paloturvallisuudessa on syytä vahvistaa

Helsingin Vuosaaren tulipalossa 9.12.2016 kuoli neljä henkilöä, joista kolme oli lapsia. Onnettomuustutkintakeskus suosittaa palon tutkimusselosteessa, että Sisäministeriön tulee selvittää palovaroittimien huolehtimisvastuuta.

Nykyisen lainsäädännön mukaan paristokäyttöisten palovaroittimien kiinnittämisestä ja toimintakunnosta vastaa yksin asukas. Sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien kunnossapidosta vastaa taloyhtiö. Tutkimusten mukaan yli 90 prosentilla suomalaisista on mielestään riittävä määrä toimivia palovaroittimia kodeissaan, mutta vain 38 prosentissa tulipaloista on ollut toimivat palovaroittimet.

Taloyhtiön hallituksen rooli on merkittävä kiinteistön turvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Vuokrataloissa omistajan ja asukkaan vuorovaikutusta tulee turvallisuusasioissa lisätä. Pelastuslain uudistus tarjoaa erinomaisen tilaisuuden kehittää asumisen turvallisuutta.

Palovaroittimesta tulee huolehtia

- Palovaroittimien toimintakyvystä huolehtiminen ei ole nykyisellään riittävällä tasolla. Merkittävin yksittäinen syy lienee kansalaisten ajattelemattomuus ja ehkä myös tietämättömyys, pohtii Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön erityisasiantuntija Ira Pasi.

Ikääntyessään palovaroitin ei enää havaitse savua eikä varoita tulipalosta. Palovaroitin tulisi vaihtaa uuteen 5-10 vuoden välein. Yllättävän usein palovaroittimet ovat katossa ilman paristoja tai paristot ovat vanhentuneet. Testauspainikkeella voidaan testata paristojen kuntoa. Suositeltavaa on vaihtaa paristot kerran vuodessa.

Palovaroittimia voi olla asunnoissa nykyistä enemmän. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö suosittelee, että palovaroitin asennetaan kaikkiin makuuhuoneisiin, eteiseen ja muihinkin tiloihin, joissa tulipalo on mahdollinen. Vaikka palovaroitin ei estä palon syttymistä, se antaa toimiessaan aikaa sammuttaa palo tai poistua turvallisesti ennen kuin tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on useiden vuosien ajan koordinoinut valtakunnallista turvallisuusviestintää, jossa palovaroittimien kunnossapito ja riittävä määrä ovat olleet keskeisiä aiheita. Viestinnän ja tiukentuneiden säädösten avulla sekä asuntopalojen että palokuolleiden vuosittainen määrä on vähentynyt parilla kymmenellä prosentilla, mutta parantamisen varaa on yhä.