Teräs, taide ja Turku

Leena Lundell on teräsprofiileja ja kevytrakennejärjestelmiä valmistavan Aulis Lundell Oy:n toimitusjohtaja toisessa polvessa. Graafikoksi kouluttautunut perheen ainoa lapsi oli vannonut ettei jatka isänsä jalanjäljissä. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Teollisuusyrityksen nuorena naispuolisena toimitusjohtaja aloittanut Lundell erottui miesvaltaisella alalla heti kuin huutomerkki. Teräsnaiseksikin tituleerattu Lundell on rohkeasti pitänyt kiinni tyylistään ja emännöi tehdasvieraita piikkikorot betoniin kopisten. Teräksen hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia hän pohtii joogamatollaan. Lundell oli esimerkiksi mukana kehittämässä seinän sisään liukuvan väliovikonseptin, joka on nyt kovaa vauhtia valtaamassa markkinoita perinteisiltä kääntyviltä ovilta.

Eivätkä ideat tähän loppuneet: Lundell päätyi lopulta yhdistämään teräsrunkoisiin oviinsa kuvataiteen. Yhteistyökumppaniksi valikoitui aistikkaista teoksistaan tunnettu taiteilija Johanna Oras, ja nyt naiset istuvat yhdessä sisustamassaan Kouvolan Asuntomessutalossa. Oraksen taidetta on kodissa joka puolella: maalauksina, tapetteina, astioina ja tekstiileinä. Myös siinä Lundellin yrityksen suunnittelemassa ja valmistavassa väliovessa.

Sähköposti idolille avasi pelin

– Olin jo pitkään fanittanut Johannaa. Olen ostanut hänen teoksiaan liikelahjoiksi ja itselleni. Taide on ikuista, ja sitä kautta rauhoittavaa. Olen saanut siitä apua keskellä suurta elämänmuutosta, Lundell kuvailee.

Teräsyrittäjä ja taiteilija osuivat sattuman kaupan seurauksena sisustajiksi samaan messukohteeseen vuoden 2018 Asuntomessuilla. Lundell alkuun arkaili ottaa idoliinsa yhteyttä, mutta lopulta rohkaistui kuultuaan heillä olevan yksi merkittävä yhteinen nimittäjä: turkulaisuus.

– Inspiroiduin heti Leenan ehdotuksesta hyödyntää teoksiani hänen ovissaan ja taisin naputella vastauksen heti samana päivänä. Mitä pidemmälle keskustelimme, sitä selvemmin kävi ilmi että kemiamme kohtaavat monella tasolla, Oras puolestaan kertoo.

Oraksella ja Lundellilla on noin 20 taideovea kattavan Liune by Johanna Oras -ovimalliston lisäksi paljon muutakin yhteistä: pesästä lentämäisillään olevat lapset, matkailuharrastus, kansainvälinen elämä sekä elämänkokemuksen tuoma rohkeus ja halu tehdä asioita uudella tavalla. Kertoessaan yhteistyöstään he täydentävät toistensa lauseita ja pursuavat ideoita seuraavaa mallistoaan varten, joka laajenee ovista vähän muuhunkin.

”Miksi en hyödyntäisi taidettani ollessani vielä elossa?”

Oras kuvailee olleensa nuorena ehdoton taiteilija, joka ei ollut valmis kompromisseihin. Ajatukseen taiteen kaupallistamisesta hän kypsyi kymmenen vuotta sitten perustettuaan Taidekartanon Punkaharjulle. Alkuun Art Shopista sai ostaa kortteja ja julisteita, sitten mukaan tuli astiaprojekti ja lopulta Oras löysi itsensä suunnittelemassa koruja ja tekstiilejä.

Inspiraatiota Oras hakee kierrellessään maailmalla museokauppoja, joissa hän himoitsee muiden turistien lailla taideaiheisia tuotteita. Tässä kohtaa haastattelua Lundell kaivaa kätköistään kangaskassin, johon on printattu van Goghin taideteos. Oras nyökkäilee.

– Taiteilijat ja yritykset tekevät aivan liian vähän yhteistyötä. Yleensä tuotteistaminen tapahtuukin vasta taiteilijan kuoleman jälkeen, ja tuloista hyötyy perikunta. Miksi en hyödyntäisi taidettani nyt kun olen vielä elossa?

Oras haluaa taiteensa monilla muodoilla tuoda arkeen asteen lisää syvyyttä ja sielukkuutta.

– Ihmiset kokevat taiteen usein henkisenä ja ylimaallisena, mutta ei se arkeen vietynä siitä mihinkään halpene. Ihminen voi yhtä lailla ylevöittää itsensä tulkitsemalla öljyvärimaalausta kuin avaamalla ja sulkemalla liukuoven.

Jo vuosisatoja on suomalaiskotien seinillä roikkunut erinäköistä taidetta: ryijyjä, taljoja, maalauksia esiäideistä ja -isistä, perhekuvia ja taideteoksia. Oraksen mukaan ihmisten kaipuu taiteeseen on kiireisen elämän keskellä kasvanut, mikä näkyy esimerkiksi maisematapettien ja sisustustaulujen suosion kasvuna.

– Suomalaiset ovat hitaasti alkaneet syttyä taiteen monipuolisemmalle käytölle. Yhtenä syynä on varmasti vaatimattomuus, ei haluta liian näyttävää. Mutta sitten kun suomalainen innostuu, ei häntä mikään estä, kuvailee Oras ja viittilöi ympärilleen taiteella vuoratussa messukohteessa.

Läpimurto ei synny yksin kulmahuoneessa pohdiskellen

Kouvolan messualueella kierrellessään voi laittaa merkille uusien omakoti- ja pientalojen suuren ikkunapinta-alan. Kun olohuoneessa kokonainen seinä, tai jopa kaksi, on lasia lattiasta kattoon, jää vähemmän seinäpinta-alaa sisustettavaksi.

– Kun pieteetillä sisustava asukas pähkii kutistuneiden seiniensä äärellä, päätyy hän monesti soittamaan taiteilijalle ja teettämään juuri siihen tilaan, maisemaan ja tunnelmaan sopivan teoksen, Oras kertoo.

Hiljattain 25-vuotisjuhlavuottaan viettäneen taiteilijan mukaan suomalaisten rohkeus persoonalliseen sisustamiseen on kasvussa. Digipainotekniikka mahdollistaa sen, että taideteoksen kylkeen on helppoa tilata taiteilijalta sisustukseen istuvat verhot, sohvatyynyt ja vaikka kokonainen tapetti. Jotkut ovat valmiita menemään pidemmälle: Oras on kutsuttu joissain projekteissa samaan pöytään jo arkkitehdin kanssa.

– Ihmiset hakevat taiteesta viihtyisyyttä ja sielunruokaa, ollaan sitten omassa olohuoneessa tai taidenäyttelyssä. Taiteen upottaminen osaksi omaa arkea ei kuitenkaan vie omaisuuksia.

Siinä missä van Gogh puursi yksin ja muuttui käsitteeksi vasta kuoltuaan, Oras on liikkeellä vähän eri strategialla.

– Annan ohjeeksi uusille taiteilijoille jo koulutusvaiheessa, ettei kenestäkään tule yksin uutta aaltoa. Vain tekemällä yhteistyötä pääsee eteenpäin.

Myös Lundell tietää, ettei yksinäinen pohdiskelu tehtaan kulmahuoneessa synnytä markkinaläpimurtoa, vaan ovia pitää avata aktiivisesti uusiin suuntiin. Vaikka kaksikon yhteistyö on vielä alussa ja taiteen täysimittainen upottaminen osaksi kotia vasta yksittäinen kuriositeetti Asuntomessujen tarjonnassa, kaksikko tähyää jo pidemmälle. Lundellin ja Oraksen mukaan suunnitteilla on ennennäkemätön ”design-pläjäys”, ja taas turkulaisnauru raikaa.