On ilta. Inkeri Suomisen pieni vauva tuhisee untaan, ja Inkerillä on aikaa alkaa kirjoittaa. Hänen on kirjoitettava muistot eläviksi, hänen on kerrottava tarinansa sille ainoalle ihmiselle, joka voisi auttaa häntä löytämään Tilhin, hänen kadonneen pikkuveljensä.

Tilhi tuli osaksi Suomisen perheen elämää heiveröisenä ja hauraana sijoituslapsena, vähän omituisena linnunpoikana, jolla oli oranssi irokeesi ja luiset siivet. Inkeri oli vasta kaksitoistavuotias, mutta hän näki tarkasti, enemmän kuin aikuiset. Senkin, miten Tilhin silmät paloivat pelkoa.

”Vuosia sitten eräs minulle hyvin läheinen ihminen huostaanotettiin. Hänellä on nyt asiat hyvin ja rakastavia aikuisia ympärillään. Seurasin kuitenkin läheltä tuota prosessia, ja sen aiheuttamat tunteet saivat minut kiinnostumaan lastensuojelun teemoista. Koin tarvetta olla jotenkin hyödyksi, ja mietin, kuinka voisin omalta osaltani antaa jotakin sellaisille nuorille, joilla ei ole kotona turvallista. Tai sellaisille vanhemmille, jotka ovat joutuneet luopumaan tai päättäneet luopua omasta lapsestaan”, Karoliina Niskanen kertoo.

Karoliina Niskanen (s. 1987) valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta ja on työskennellyt niin näyttelijänä kuin ohjaajanakin. Hän on myös kiertänyt useissa lastenkodeissa ja nuorisokodeissa pitämässä työpajoja ja esittämässä osallistavaa teatteria. Teatterityön ja kirjoittamisen ohessa Niskanen keikkailee rap-muusikkona festareilla, klubeilla ja pubeissa.

Niskanen sai kipinän esikoisromaaniinsa kirjoittamastaan näytelmästä ja Peltirumpu-nimisestä produktiosta. Tilhin tarinaan on ammennettu aineksia myös tosielämästä, kuten kirjaa varten tehdyistä haastatteluista.

Karoliina Niskanen: Tilhi
302 sivua | Saatavana painettuna kirjana, sähkökirjana ja äänikirjana