Tunnelmallinen ja surullisen kaunis romaani luopumisesta ja väistämättömistä muutoksista

Arvostelupäivä 26.4.

Lapissa asuva iäkäs pariskunta, Vuokko ja Eino, on joutunut jo luopumaan monesta: terveydestä, aikuistuneista lapsista ja jo näidenkin kasvavista lapsista. Yhteisen ystävän, Valon, menetys sattuu erityisesti, sillä heillä molemmilla on vahvoja tunteita tätä kohtaan.

Vuokon ja Einon 40-vuotias tytär on kovaksi keitetty uraohjus, joka törmäilee elämän realiteetteihin. Hän ei ole valmistautunut siihen, että vahvatkin murtuvat – ja yllättäen sitkeät, Lapin perukoilla asuvat vanhukset jaksavat talvehtia tuiskussa paremmin.

Tämäkin hämärä katoaa kertoo surullisen kauniisti mutta myös humoristisesti elämän vaikeasti hyväksyttävistä muutoksista. Romaani on myös salaperäinen rakkaustarina: ”En ole varma siitä, mitä suuri rakkaus on. Onko se sitä, mikä saa sydämen tykyttämään ja päässä huimaamaan, vai sitä, että haluaa tarttua toisen käteen, vaikka se ei ole enää lämmin?”

Romaani kuvaa sukupolvien välistä kuilua, salattua rakkautta sekä elämänlangan ohuutta. Vaikka keski-ikäisillä on vaurautta ja vuosia turvanaan, saattaa hämärtyvästä illasta nauttia eniten hän, joka muistaa, miten valo loistaa.

Anna-Maria Eilittä (s. 1975) kirjoittaa vaikeistakin asioista pilke silmäkulmassa, tunnelmoiden ja henkilöitään hellästi ymmärtäen. Tarkasti valituilla yksityiskohdilla hänen kirjansa heräävät henkiin. Eilittä on helsinkiläinen kirjailija ja teologian maisteri. Hän on syntyjään Keminmaalta. Hänen esikoisromaaninsa Kun olen poissa keräsi ihastuneen vastaanoton vuonna 2019.

Hän arvostaa perhettä, ystäviä, tavallista arkea, hyvää kahvia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Eilittä harrastaa lukemista, hyötyliikuntaa, joutenoloa ja unelmointia sopivassa suhteessa. 

Haastattelupyynnöt, arvostelukappaleet, lisätiedot: hanna-leena.soisalo@atena.fi