Tutkimus: Kiire sairastuttaa ja saa naisia vaihtamaan työnantajaa

”No taukoja saisi oikeesti pitää mitkä kuuluvat lakisääteisesti. Se oisi tosi kiva. Edes vaikka silloin tällöin. Oisi semmosta rentoa meininkiä, eikä pakkosuorittamista ja pakkopullaa. Oisi hyvä taustamusiikki, se kun me saatas vaikuttaa. Voi että, oisi iso plussa, mutta ei, on ne hissimusiikit siellä. Kukaan työntekijä ei vaadi varmaan kuuta taivaalta, vaan pieniä juttuja työyhteisöön.”  Tukkumyyjä, 42

Näin yksi SAK:n haastattelututkimukseen osallistunut kuvaili, kun häneltä kysyttiin, millainen olisi hänen unelmiensa työpäivä. Tutkimuksessa selvitettiin, miksi erityisesti naiset kokevat kiireen tunnetta ja painetta työssään. Haastateltavat työskentelevät sosiaalialalla tai palvelusektorilla ja olivat iältään 20–42-vuotiaita.

- Toivomukset eivät olleet todellakaan mahdottomia ja liittyvät usein työn parempaan lopputulokseen. Toivottiin esimerkiksi, että ehtisi pitää paikkoja siistinä tai antaa huomiota lapsiryhmässä niille lapsille, jotka sitä vähiten osaavat vaatia, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila kuvailee.

Lähes kaikki tämän tutkimuksen haastateltavat kertoivat, että tilanteet ja olosuhteet työssä ja työpaikalla ovat vaikuttaneet heidän omaan ajatteluunsa tai mielentilaansa.

- Aihe on hyvin ajankohtainen, koska työn henkinen raskaus ja työelämässä haittaava kiire ovat yleistyneet viime vuosina eteenkin naispalkansaajilla. Naiset esimerkiksi saavat Kelan mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa selvästi useammin kuin miehet.

Hyvät vaikutusmahdollisuudet sitouttavat työntekijän työpaikkaansa

”Oon lähtenyt aiemmasta työpaikasta, kun ei pystynyt vaikuttamaan millään tasolla ja siellä oli tosi hurja työvoimapula…ei ollut mitään motivaatiota jatkaa, kun oli tosi surullista oloa vanhusten puolelta ja kun mä näin, että heillä oli surkea elämä. Mä en jaksanut. Alkoi olla huono henkinen vointi ja se alkoi säteillä mun perhe-elämään, kun on olin surullinen ja se alkoi masentaa.” Lähihoitaja, 29

Useissa vastauksissa korostui kiireen vaikutus työmotivaatioon. Nämä haastateltavat kokivat, ettei heidän työtään ole ollut mahdollista alun perikään tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Tämä johtui työtahdista tai vähäisistä resursseista. Työmotivaation puute taas oli johtanut osalla siihen, että he olivat vaihtaneet työpaikkaa tai harkitsivat sitä.

- Juuri sosiaali- ja palvelualoilla kärsitään työvoimapulasta. Jos työntekijöiden halutaan pystyvän tehdä työnsä kunnolla ja pysyvän alalla, on työn kuormitukseen ja työolosuhteisiin kiinnitettävä huomiota.

Antila muistuttaa, että hyvä työelämä on mahdollista kaikkialla, ja reseptikin on yksinkertainen: annetaan työntekijöille vaikutusmahdollisuudet tehdä työnsä kunnolla ja tekemiseen riittävät resurssit. Sen päälle työpaikoille sellainen meininki, jossa työntekijöitä arvostetaan ja jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi.

- Tuloksena on lisääntynyt työtyytyväisyys, tuottavuus ja välittäminen, sekä usein myös halu jatkaa työssä ja työpaikassa