Uhkaavien erotilanteiden tunnistaminen ja riskien arviointi keskeistä - Ensi- ja turvakotien liitto julkaisee perusteoksen vainon uhrien auttajille

Kun väkivallan mahdollisuus on tiedossa, poliisilla ja muilla viranomaisilla on välineitä riskien tunnistamiseen, arvioimiseen ja turvallisuutta lisäävän suunnitelman tekoon. Tällä hetkellä Suomessa on runsas 30 työryhmää, jotka voivat paikallisesti arvioida vainon uhrin väkivallan uhkaa. Työryhmät pyrkivät ajoissa tunnistamaan ne uhrit, jotka todennäköisimmin joutuvat tulevaisuudessa uudelleen lähisuhteissaan väkivallan kohteiksi. Moniammatillinen riskinarvioinnin menetelmä (MARAK) pitäisi saada käyttöön koko maassa. Arviointia pitäisi myös tehdä riittävän pitkään ja riittävän tiiviisti, koska eron jälkeinen uhkaava vainotilanne voi muuttua nopeastikin.

― Erikseen huomio pitäisi kiinnittää uhan ja pelon alla elävään lapseen. Nyt lapsi otetaan huomioon vanhemman suunnitelmassa, mutta vain lapsen suojeluun keskittyvään suunnitelmaan ei ole valtakunnallista välinettä, sanoo professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta ja jatkaa.

― Lasten tilanteita ja avun tarpeita pitäisi pystyä tunnistamaan nykyistä paremmin.

Vainon uhri voi myös käytännössä joutua toteuttamaan perheensä suojelemiseksi tehtyä suunnitelmaa yksin.

― Vähintään vainotulle tarvittaisiin tukihenkilö, joka on tiiviisti yhteydessä häneen, sanoo vainottuja auttavan VARJO-hankkeen vastaava Jaana Kinnunen.

Tukihenkilöksi tarvitaan usein viranomainen tai muu ammattilainen, koska tuki on tarpeen pitkään ja monella tavalla. Tähän mennessä tueksi on yritetty saada vapaaehtoisia, mutta kattavaa perehdytettyjen vapaaehtoisten verkostoa ei ainakaan vielä ole.

Perusteos vainon uhrien auttajille

Nyt julkaistava Varjosta valoon. Eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen on perusteos eron jälkeisistä tilanteista ja prosesseista, joissa parisuhteessa koettu väkivalta ei päätykään eroon. Se auttaa tunnistamaan vainon ja avaa vainon merkitystä sen eri osapuolten näkökulmasta, jotta uhreja voitaisiin auttaa.

Teoksessa muun muassa erikoissyyttäjä Pia Mäenpää Itä-Suomen syyttäjänvirastosta kertoo artikkelissaan, että niiden kolmen vuoden aikana, jotka vainon kieltävä laki on ollut voimassa, rikosilmoituksia vainosta on tehty vähintään kolminkertaisesti odotuksiin nähden (656 vuonna 2014, 680 vuonna 2015 ja 364 ilmoitusta kesäkuun loppuun mennessä 2016). Usein vainoon liittyy muita rikosnimikkeitä, tyypillisesti lähestymiskiellon rikkominen, laiton uhkaus ja kotirauhan rikkominen).

Oikeuspsykiatri Hannu Säävälän, psykologi Minna Kumpuniemen ja VARJO-hankkeen työtekijän Ulla Valtosen artikkelista selviää, että eron jälkeiset vainoajat ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Osa on niin sanotusti tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, osalla on huume- tai rikostaustaa. Kirjoittajat esittelevät Lontoossa vainoajien kanssa työskentelyyn kehitetyn hoitomallin, jota soveltamalla vainoaja voi mahdollisesti muuttaa käytöstään. Vainoajan kanssa työskentely on edellytys uhrin tehokkaalle auttamiselle.

Ensi- ja turvakotien liiton kustantama kirja on osa VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:n ja Oulun ensi- ja turvakoti ry:n viisivuotista VARJO ― eron jälkeisen väkivaltaisen eron ennaltaehkäisy ja perheiden tukeminen -hanketta. Kirjassa puhuvat vainon asiantuntijat: kokijat, psykologit, sosiaalialan ammattilaiset, oikeuslaitos, oikeuspsykiatria, Amnestyn Suomen osasto, Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaine ja Suomen Akatemian rahoittama Lasten tietävä toimijuus yksityisissä, moniammatillisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa ― Tapauksena vanhempien eron jälkeinen vaino -hanke.

Varjosta valoon. Eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen. Merja Laitinen, Jaana Kinnunen ja Riitta Hannus (toim.). Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 41. Ensi- ja turvakotien liitto, 2017, 246 s. ISBN 978-951-9227-90-0 (nid.), ISBN 978-951-9227-91-7 (PDF)