Kahta surevaa äitiä yhdistää ehdoton, pysyväksi asettunut kuolemansuru. He kirjoittavat surusta, josta ei ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista toipua. Heidän surullaan ei ole muuta tavoitetta kuin suru.

Suremiseen taitoon kootuissa kirjoituksissaan he kertovat, mikä tekee heidän surustaan hyvää.

"Sureminen kuulostaa yksinkertaiselta. Aina se ei sitä ole. Menetyksen kanssa eläminen on usein monimutkaista, ja juuri siksi tarvitaan oppia hyvästä surusta. Kyse ei ole trendikkäästä oma-avusta. Talkoisiin tarvitaan myös muut kuin sureva itse. Ratkaisevalla tavalla suremisen edellytyksiä lisäisikin suremista arvostava ilmapiiri, ja sen luomisesta on jokainen vastuussa."
– Mari Pulkkinen

"Jos kirjoittaisimme tätä kirjaa ruotsiksi tai englanniksi, suremisen taito saisi semanttisen lisämerkityksen suremisen taide, konsten att sörja, the art of bereavement, ja toteaisimme että suremisen taide on luopumisen ja menettämisen taitoa, kuoleman kunnioittamista ja surun oikeutta olla surua. Taide on surun ikkuna. Taide on riippuvainen omasta varjostaan, mutta taiteen tehtävä ei ole parantaa surevaa surusta. Taide itsessään ei ole terapiaa, ei taiteen tekeminen eikä sen vastaanottaminenkaan. Taide vain avaa näkymän elämään ja kuolemaan ja suruun ja siihen mitä ihmisenä oleminen maailmassa on tai voisi olla. Se on taiteen tehtävä, surussakin."
– Katriina Huttunen

Katriina Huttunen on kahden aikuisen lapsen, yhden elävän ja yhden kuolleen, äiti. Huttunen asuu Helsingissä, suomentaa pohjoismaista kirjallisuutta ja on kirjoittanut kuolemansurustaan kaksi teosta. Surun istukka ilmestyi 2019 ja Mustaa valoa – muistiinpanoja hautausmaalta 2020.

Mari Pulkkinen on kahden elävän ja kahden kuolleen lapsen äiti. Hämeenlinnassa asuva Pulkkinen kirjoittaa, puhuu ja kouluttaa suruaiheesta työkseen. Pulkkisen väitöskirjaan perustuva tietokirja Surun sylissä ilmestyi 2017.