Väitös 17.8.2020: Väittelijät eivät ole vain ”aivoja tikunnokassa” – tutkimus avasi tohtorikoulutuksen valtasuhteita (Aarnikoivu)

Suurin osa tähänastisesta tohtorikoulutuksen tutkimuksesta keskittyy varsin kapeisiin ilmiöihin, kuten ohjaukseen tai kirjoittamiseen. Tämä ei ole yllättävää, sillä tutkimusaiheet tulee yleensä rajata tarkasti, jotta tiettyyn aiheeseen pystyisi pureutumaan mahdollisimman syventävästi.

– Tohtorikoulutuksen tutkimiseen ei ole juurikaan kehitelty holistisia teorioita tai malleja, jotka yrittäisivät selittää tohtorikoulutusta laajempana kokonaisuutena. Muutamia malleja on, mutta niissäkään ei oteta huomioon esimerkiksi virallisen tohtorikoulutuksen ulkopuolelle ulottuvaa aikaa ja paikkoja, eli väitöskirjatutkijoiden taustoja ja heidän motiivejaan tohtorintutkinnon suorittamiselle, Aarnikoivu kertoo.

Väitöskirjatutkijoiden taustan huomioon ottaminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä tohtorintutkinnon tekeminen ei tarkoita samaa kaikille. Esimerkiksi kansainvälisille tai ensimmäisen polven väitöskirjatutkijoille ei välttämättä ole itsestään selvää, mitä tohtoriopintojen tekeminen tietyssä maassa tarkoittaa. Siksi erilaisten tukimuotojen tarjoaminen väitöskirjatutkijoille olisi ensiarvoisen tärkeää.

– Väitöskirjatutkijat eivät ole vain ”aivoja tikunnokassa”, kuten suosittu PhD Comicskin kuvaa. Sen sijaan heistä jokaisella on omat taustansa, josta he tulevat ja tilanne, jossa he tohtorintutkintoaan tekevät. Tämä vaikuttaisi toisinaan jäävän huomiotta tohtorikoulutuksen suurempia raameja suunniteltaessa. Toki harmoniaan ja yhteisiin pelisääntöihin voidaan pyrkiä, mutta yksilölliset erot on tällöinkin huomioitava, Aarnikoivu toteaa.

Tohtoreiden laaja osaaminen käyttöön

Aarnikoivun tutkimuksen keskiössä oli sosiaalinen toiminta. Fyysikoiden ja kielentutkijoiden toiminnan tarkkailu olikin väitöskirjaprojektin antoisinta aikaa.

– Tutkimukseen osallistuneiden fyysikoiden ja kielentutkijoiden tohtoripolut olivat päivittäisten toimintojen näkökulmasta totta kai hyvin erilaiset, sillä luonnontieteet ja humanistiset alat käsittävät ”tiedon” ja ”tiedonkeruun” hyvin eri tavoin, Aarnikoivu selittää.

Eri osallistujaryhmien kesken oli kuitenkin myös hyvin paljon samankaltaisuutta.

– Teki tutkija väitöskirjaansa sitten mistä aiheesta hyvänsä, kukaan ei esimerkiksi pysty valmistumaan tohtoriksi ilman, että kirjoittaisi väitöskirjan. Kaikkien tulee myös lukea paljon, pitää esitelmiä, verkostoitua, punnita eri vaihtoehtoja, valita niistä paras sekä suunnitella, miten väitöskirjaprojektinsa käytännössä toteuttaa, väittelijä lisää.

Tohtoriksi valmistuvat ovat siis vahvoja projektinhallinnan asiantuntijoita, minkä vuoksi he soveltuvat tutkijantyön lisäksi myös monenlaisiin muihin asiantuntijatehtäviin.

– Toivoisinkin, että stereotypia pölyisessä toimistossaan yksin puurtavasta tutkijasta, joka ei tiedä mitään ”oikeasta työelämästä” joutaisi vihdoin romukoppaan, Aarnikoivu summaa.

Aarnikoivu keräsi aineistonsa tehden neksusanalyysiä Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksessa CERNissä (Sveitsi/Ranska) ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa SOLKIssa (Jyväskylän yliopisto) viiden vuoden ajan.

FM Melina Aarnikoivun soveltavan kielitieteen väitöskirjan "The best drunk decision of my life”. A nexus analysis of doctoral education tarkastustilaisuus on 17.8.2020 klo 17.00 alkaen Seminaarinmäellä, RUU D104 Helena. Vastaväittäjänä toimii Professor Francis M. Hult (University of Maryland) ja kustoksena Professori FT Taina Saarinen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Yleisö voi seurata väitöstä etänä Zoomissa, linkki https://r.jyu.fi/dissertation-aarnikoivu-170820. Yleisö voi esittää tilaisuuden lopussa mahdolliset kysymyksensä kustoksen puhelinnumeroon +358 400 247 970.

Julkaisutiedot:

Teos on julkaistu sarjassa JYU Dissertations numerona 256, 142 s., Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8236-2  (PDF). Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8236-2

Taustatietoja:

Melina Aarnikoivu kirjoitti ylioppilaaksi Lahden Lyseon lukiosta vuonna 2006. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2012, pääaineenaan englannin kieli ja aloitti tohtoriopinnot Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa vuonna 2015. Aarnikoivun väitöstyötä ovat rahoittaneet Emil Aaltosen säätiö, Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö sekä Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta (JyU).

Syksyllä 2020 Aarnikoivu aloittaa osa-aikaiset opetustyöt School of Advanced Studiesissa, Tyumenin yliopistossa Venäjällä sekä osa-aikaisena postdoc-tutkijana Koulutuksen tutkimuslaitoksessa, Jyväskylän yliopistossa.

 

Lisätietoja:

Melina Aarnikoivu, melina.aarnikoivu@jyu.fi