Väitös 4.9.2020: Vastuu oppimisesta työssä valuu usein työntekijälle (Lemmetty)

Työssä oppiminen näyttäytyi työn arkisiin käytöntöihin sulautuvana toimintana sekä edellytyksenä ongelmanratkaisulle ja työstä selviytymiselle. Työntekijän odotetaan ottavan vastuuta omasta oppimisestaan, mutta tutkimuksen mukaan itseohjautuva työssä oppiminen riippuu työyhteisön ja työympäristön tarjoamista raameista.

Täydellisen itseohjautuvuuden mahdottomuus

Itseohjautuvan oppimisen teorian mukaan yksilö asettaa oman oppimisensa tavoitteet sekä hallitsee oppimistaan prosessin eri vaiheissa. Tutkimuksen mukaan vastuullisinkaan työntekijä ei tähän pysty, sillä toimintaa ohjaavat aina työn tarjoamatraamit: autonomian, tuen, yhteisöllisyyden ja johtamisen ilmentymät sekä viimekädessä asiakkaiden tarpeet ja liiketoiminnan tavoitteet. Tästä syystä täydellinen, yksilölähtöinen itseohjautuvuus näyttäytyykin työelämässä mahdottomuudelta.

– Yksilö on työssä aina osa suurempaa sosiokulttuurista kokonaisuutta. Monet työssä ilmenevät oppimistilanteet voivat äkkiseltään näyttää työntekijän yksinäiseltä puurtamiselta, mutta ovat todellisuudessa vuorovaikutteisia ja yhteisöllisiä prosesseja, Lemmetty kuvailee.

Itseohjautuva työssä oppiminen tulisi siis nähdäkin kokonaisuutena, jossa yksilön vastuunotto vuorottelee työympäristön ja –yhteisön tuottamien raamien kanssa.

– Toisessa tilanteessa janotaan vapautta, joskus toivotaan selkeitä ohjeita. Itseohjautuvuuden tarkoituksenmukaisuus riippuu täysin oppimistilanteesta. Jos työntekijän odotetaan ottavan vastuuta oppimisestaan, täytyy toisessa vaakakupissa olla riittävästi mahdollisuuksia ja tukea, Lemmetty summaa.

Tuottavaa vai ongelmallista?

Työssä tapahtuva oppiminen on kuvattu usein positiivisena ja motivoivana toimintana. Myös tässä tutkimuksessa havaittiin, että oikein tuettuna oppiminen tuottaa hyvinvointia ja lisää luovuutta. Silti yhä enemmän on alettu ymmärtää myös oppimisen kuormittavaa luonnetta.

– Tutkimuksen mukaan oppimisen ongelmallisuus lisääntyy, jos vastuu näyttäytyy yksin jäämisenä tai pakotettuna taakkana. Erityisen vaikeaksi se voi muodostua silloin, kun työntekijälle ei tarjota riittäviä resursseja oppimiseen työaikana vaan velvollisuudentuntoinen työntekijä vie kehittämistyötä vastentahtoisesti kotisohvalle tai ylityötunneille, Lemmetty kuvailee.

Yhteisöllisyyttä tarvitaan

Muuttuvissa työtilanteissa ja etätyön lisääntyessä vaatimukset itseohjautuvuudelle kasvavat. Samalla uudenlaisessa ympäristössä toimiminen tai uusien työkalujen käyttöönottaminen on oppimista jo itsessään – substanssiosaamisen kehittämisestä ja ongelmien ratkaisusta puhumattakaan. Tämän on tuonut erityisen näkyväksi koronapandemian aiheuttamat äkilliset muutokset.

– Yksilökeskeisen ajattelun lisääntyminen työelämässä ja yhteiskunnassa rakentaa yksin pärjäämisen kulttuuria. Muutosten keskellä olemme kuitenkin yhä riippuvaisia toisistamme, Lemmetty toteaa.

Tulevaisuudessa työpaikat tulisi nähdä oppimisympäristöinä, työntekijät oppijoina ja lähijohtajat oppimisen ohjaajina.

– Nyt on hyvä hetki pohtia organisaatioissa oikeita, oppimista tukevia keinoja: selkeitä raameja, rakenteita ja rooleja sekä yhteisöllisiä käytäntöjä, Lemmetty vinkkaa.

Väitöskirjatutkimukseen haastateltiin 46 työntekijää kolmesta suomalaisesta teknologia-alan yrityksestä. Lisäksi tutkimusta varten havainnoitiin työntekijöiden työtä yhteensä lähes 150 tuntia.

KM Soila Lemmetyn aikuiskasvatustieteen väitöskirjan ”Self-directed workplace learning in technology-based work” tarkastustilaisuus pidetään 4.9.2020 Jyväskylän yliopiston Agora –rakennuksen auditoriossa 2. Vastaväittäjänä toimii dosentti Anu Kajamaa (Helsingin yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Kaija Collin (Jyväskylän yliopisto).

Tilaisuuteen paikanpäälle voi osallistua rajoitettu määrä yleisöä, jonka lisäksi tilaisuus on katsottavissa etäyhteyksien kautta: https://r.jyu.fi/dissertation-lemmetty-040920.

Julkaisutiedot: Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 243, Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003; ISBN 978-951-39-8196-9 (PDF.) Linkki väitöskirjaan: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71221

Taustatiedot:

Soila Lemmetty (os. Sahlman) on valmistunut ravintolakokiksi ja kirjoittanut ylioppilaaksi kaksoistutkinnon suoritettuaan Jyväskylän ammattiopistosta 2009. Hän on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2016 pääaineenaan aikuiskasvatustiede.

Viime vuosina Lemmetty on toiminut koulutussuunnittelijana Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa ja Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutissa sekä projektitutkijana ja tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa Kasvatustieteiden laitoksella. Tutkimusta ja siihen liittyvää liikkuvuutta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, Työsuojelurahasto, suomalainen Konkordia-liitto sekä Liikesivistysrahasto.

Lisätiedot: Soila Lemmetty, soila.j.lemmetty@jyu.fi, 040 805 4737