Oulun yliopisto

Väitös: Kasvien jääkauden jälkeinen leviämishistoria tarkentuu

Jaa

Kasvien levittäytymistä pohjoiseen Eurooppaan viime jääkauden jälkeen on tässä väitöstutkimuksessa valotettu koko perimän kattaneella aineistolla. Erityisesti päivän pituutta mittaavilla geeneillä on ollut merkittävä rooli kasvien mukautuessa uusiin ympäristöihin.

Tiina Mattila
Tiina Mattila

Väitöstutkimuksessa kasvien levittäytymistä pohjoiseen Eurooppaan viime jääkauden jälkeen on valotettu koko perimän kattaneella aineistolla. Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti päivän pituutta mittaavilla geeneillä on ollut merkittävä rooli kasvien mukautuessa uusiin ympäristöihin. Tutkimuskohteena oli idänpitkäpalko (Arabidopsis lyrata), joka on erinomainen mallilaji pohjoisiin oloihin sopeutumisen selvittämiseen.

Luonnonvalinnan ohjaaman sopeutumisen lisäksi tutkimuksessa saatiin viitteitä kunkin populaation historiasta ja tapahtumista, jotka ovat paikallisesti muokanneet perimän koostumusta sukupolvesta toiseen. Väitöstyö on ensimmäisiä jääkauden jälkeisen kasvillisuuden leviämishistorian tutkimuksia, jossa paikallispopulaatioita on vertailtu koko perimän tasolla.

Kun mannerjää oli pohjoisessa laajimmillaan, eliöt selviytyivät eteläisemmän Euroopan lämpimissä taskuissa eli refugioissa. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että idänpitkäpalon Skandinaviaan asettuneet populaatiot ovat aineiston perusteella peräisin läntisestä refugiosta ja keskieurooppalaiset populaatiot toisesta, luultavasti mantereen keskiosissa sijainneesta refugiosta. Jään vetäytyessä kasvillisuus alkoi levitä kohti pohjoista. Paljastuvan maan perässä edetessään lähtijät jakautuivat uusiksi erillisiksi joukkioiksi ja sopeutuivat kohtaamiinsa paikallisiin olosuhteisiin. Tästä merkkinä luonnonvalinnan havaittiin kohdistuneen useisiin perimän osiin ja erityisesti geeneihin, jotka säätelevät kukkimisaikaa ja siten onnistunutta lisääntymistä.

Tämän ohella idänpitkäpalkopopulaatioiden sisäiset tapahtumat ja sattuma olivat muovanneet perimästä omaleimaisen kokonaisuuden kullakin maantieteellisesti eristäytyneellä kasvupaikalla. Paikallisten olosuhteiden ja jokaisen kasvilajin erityispiirteiden merkityksestä kertoo myös se, että vertailevassa tutkimuksessa evoluution jättämät jäljet olivat idänpitkäpalolla ja toisella samaan heimoon kuuluvalla kasvilajilla toisistaan poikkeavat.

---

Filosofian maisteri Tiina Mattila väittelee tohtoriksi Oulun yliopistossa perjantaina 10.11.2017. Genetiikan alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Post-glacial colonization, demographic history, and selection in Arabidopsis lyrata. Genome-wide and candidate gene based approach (Jääkauden jälkeinen kolonisaatio, demografinen historia ja valinta idänpitkäpalon (Arabidopsis lyrata) populaatioissa. Koko perimän laajuinen ja kandidaattigeeniperusteinen lähestymistapa). Vastaväittäjänä toimii professori Peter Tiffin Minnesotan yliopistosta ja kustoksena professori Outi Savolainen Oulun yliopistosta. Väitöstilaisuus pidetään Oulun yliopistossa Linnanmaalla Arina-salissa (TA105) klo 12 alkaen.

---

Oppiarvo ja nimi: filosofian maisteri Tiina Mattila

Syntymäaika ja -paikka: 1986, Raahe

Yo-tutkintovuosi ja koulu: 2005, Raahen lukio

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Filosofian maisteri Tiina Mattila, puh. 050 3550 268, tiina.mattila@oulu.fi ja tiinamat@gmail.com. Mahdolliset yhteydenotot pyydetään molempiin sähköpostiosoitteisiin.

Viestinnän asiantuntija Tiina Pistokoski, Oulun yliopisto, puh. 0294 48 4091, tiina.pistokoski@oulu.fi

Kuvat

Tiina Mattila
Tiina Mattila
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Oulun yliopisto
Oulun yliopisto
Pentti Kaiteran katu 1
90570 Oulu

0294 480 000http://www.oulu.fi/yliopisto/

 

Oulun yliopisto
Viestintä, markkinointi ja yhteiskuntasuhteet
PL 8000
90014 Oulun yliopisto
viestintä (@) oulu.fi
0294 484 091

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Oulun yliopisto

Ikiroudan sulaminen uhkaa arktisia kaupunkeja ja teollisuutta12.12.2018 07:15Tiedote

Ilmaston lämmetessä jopa 70 prosenttia pohjoisten ikirouta-alueiden infrastruktuurista sijaitsee riskialueilla, selviää suomalaisten maantieteilijöiden johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa. Ikiroudan sulaminen ja siitä johtuva maaperän vettyminen ja painuminen voivat tutkijoiden mukaan uhata arktisten alueiden kestävää kehitystä ja luonnonvarojen hyödyntämistä tulevina vuosikymmeninä. Riskialueilla asuu kolme neljäsosaa pohjoisen pallonpuoliskon ikirouta-alueiden väestöstä, noin neljä miljoonaa ihmistä.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki STT Infossa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme