Oulun yliopistossa lauantaina 14.5. tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että kosketus päiväkodin suhteissa on moniulotteinen. Päiväkodissa kosketus näyttäytyy itsestäänselvyytenä: ilman kosketusta työtä olisi vaikea tehdä. Lapset taas havaitsevat maailmaa kosketuksen avulla.

Kosketus näyttäytyy myös keinona rajoittaa toista. Kasvattajat koskettavat lapsia usein kontrolloidakseen ja ohjatakseen heitä, samoin lapset rajoittavat toisiaan kosketuksella.

Kosketusta myös rajoitetaan. Siihen liitetään sääntöjä ja normeja siitä, millainen kosketus on oikeanlaista ja millainen ei. Päiväkodin kosketuskulttuuri rakentuu suhteissa, joissa mukana ovat kasvattajien ja lasten henkilökohtaiset kokemukset sekä yhteiskunnalliset tavat, säännöt ja normit.

Kosketuskulttuuri rakentuu myös suhteessa päiväkodin materiaaliseen ympäristöön. Esimerkiksi lelut ja penkit kutsuvat kokeilemaan ja haastamaan kosketuksen tapoja.

Väitöstutkimus nostaa esiin kysymyksen, mitä jos kosketus päiväkodin suhteissa ymmärrettäisiin rakkaudellisena tekona. Rakastavan kosketuksen kautta lapset ja kasvattajat voisivat luoda ympäristöstään paikan, jossa on tilaa rakkaudelle, kunnioitukselle ja oikeudelle omaan kehoon.

Väitöstutkimus haastaa pohtimaan laajemmin sitä, millaisia arvoja, asenteita ja normeja kosketukseen liitetään paitsi opetus- ja kasvatustyössä myös yhteiskunnassa.

--

Kasvatustieteen maisteri Virve Keränen väittelee Oulun yliopistossa lauantaina 14.5.2022. Kasvatustieteen alaan kuuluvan väitöksen otsikko on Moniulotteinen kosketus päiväkodin suhteissa – Kertomuksia varhaiskasvatuksen arjesta (Multisided touch in preschools' relations - Stories from the everyday life of early childhood and care). Vastaväittäjänä toimii professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Eila Estola. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla Martti Ahtisaari -salissa (L2) klo 12.