Väitös: Lapsen rooli nakertaa työntekijän osaamista ja hyvinvointia

”Mitä matalampi on organisaation hierarkia, sitä enemmän ihmisillä on vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja sitä paremmin he pystyvät itse ohjaamaan ja johtamaan omaa työtään.”

Näin kiteyttää tohtorikoulutettava Peter Kenttä, joka väittelee hyvinvoinnista ja vuorovaikutuksesta Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella torstaina 8. lokakuuta.

Kenttä teki tutkimustaan varten kymmeniä haastatteluja eräässä suomalaisessa tietoalan yrityksessä. Hän havaitsi, että päätöksentekotilanteet ja eritysesti organisoimiseen ja johtamiseen vaikuttavat tilanteet olivat erityisen merkityksellisiä ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

Kentän mukaan organisaatioissa toistuvat usein lapsen, vanhemman ja aikuisen roolit. Useimmat meistä arvostavat aikuinen-aikuinen -vuorovaikutustilannetta, jossa asioista voidaan sopia yhdessä. Vanhemman aseman ottaminen tarkoittaa samalla valta-aseman ottamista – ja toisen asettamista lapsen rooliin,

”Näissä organisaatioissa ja tilanteissa vanhemmat eli esimiehet pitävät kaikki langat käsissään. Lapsen rooli on myös hyvin haavoittuvainen, eikä työntekijän taitotaso pääse siinä kehittymään”, Kenttä sanoo.

”Joskus voi kuitenkin tuntua hyvältä olla vähän lapsen roolissa. Työntekijä voi esimerkiksi kokea, ettei koe turvalliseksi tehdä päätöstä jostain asiasta.”

Rooleja voi muokata

Aineiston analyysissä Kenttä hyödynsi psykoterapiasta juontavaa transaktionaalisen analyysin käsitteistöä. Se avulla vuorovaikutusasetelmat voidaan suunnitella ja toteuttaa niin, että hyvinvointia turmelevat kohtaamiset käännetään hyvinvointia vahvistaviksi.

Organisaatioissa on tilanteita, joissa työntekijälle lankeaa väistämättä lapsen rooli. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset arviointipaneelit, joissa arvioidaan projektin etenemistä ja päätetään resursseista. Työntekijän tehtäväksi jää vastata vanhemman roolin ottavien esimiesten kysymyksiin.

Kenttä muistuttaa, että lapsen rooliakin voi muokata. Paneelille voi esimerkiksi esittää eri vaihtoehtoja sen sijaan, että sortuu häpeän tai avuttomuuden tilaan.

”Lapsi voi antaa ratkaisuvaihtoehdot A, B tai C, jolloin hän helpottaa vanhemman päätöksentekoa. Lisäksi lapsi voi tarjota tärkeää tietoa ja ymmärrystä, mikä sujuvoittaa päätöksentekoa. Näin lapsi voi tehdä vanhemman elämän varsin helpoksi.”

Jos työntekijät ovat organisaatiossa jatkuvasti lapsen roolissa, heiltä puuttuu vaikutusvalta. Kentän mukaan koko organisaatio hyötyisi tasaväkisemmästä vuorovaikutuksesta, jossa lähtökohdaksi otetaan aikuisen rooli. Vuorovaikutus olisi myös rikkaampaa ja monimuotoisempaa.

Joskus roolit voivat myös keikahtaa päälaelleen.

”Jos työntekijä saa tarpeekseen ylityöllistämisestä ja kertoo sen irtisanoutumistilanteessa esimiehelleen, hän laittaa tämän vuorostaan lapsen asemaan. Esimies voi kuitenkin pyrkiä viemään keskustelua kahden aikuisen väliseksi. Olennaista näissä tilanteissa on puhua vuorovaikutussuhteen laadusta ja rakenteesta sen sijaan, että puhuttaisiin itse asiasta tai yksilön ominaisuuksista”, Peter Kenttä sanoo.

Peter Kentän vastaväittäjänä on professori Robin Holt Kööpenhaminan kauppakorkeakoulusta (CBS) ja kustoksena professori Esa Saarinen. Väitöstilaisuus järjestetään etäyhteydellä Zoomissa 8. lokakuuta klo 12.00 https://aalto.zoom.us/j/68794762063.

Lisätietoa:

https://www.aalto.fi/fi/tapahtumat/vaitos-soveltavan-filosofian-ja-organisaatiotutkimuksen-alalta-di-peter-kentta