Tampereen yliopisto

Väitös: Maailmanloppu ei ole koskaan yksittäinen tapahtuma

Jaa

Apokalyptiset kertomukset ja maailmanlopun kuvasto ovat läpäisseet länsimaisen nyky-yhteiskunnan viihteellisistä kertomuksista uutisointiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Apokalyptinen kertomus ymmärretään usein vääjäämättömästi loppua kohti etenevänä tarinana, jossa vanha maailma tuhoutuu ja koittaa uusi aika. FM Mikko Mäntyniemen väitöskirja osoittaa, että tämä mielikuva on liian yksinkertaistava kuva maailmanlopun kertomusten monimutkaisista ajallisista ja tilallisista suhteista.

Apokalyptiset kertomukset jaetaan useimmiten kahteen eri kategoriaan: uskonnollisiin kertomuksiin tulevasta maailmanlopusta sekä viihteellisiin tieteisfiktion kertomuksiin viime hetkellä vältettävistä katastrofeista. Erityisesti katastrofielokuvat ovat kuvanneet pian jo sadan vuoden ajan erilaisia katastrofeja, joissa yksittäinen sankari pelastaa maailman viimeisellä mahdollisella hetkellä. Kirjallisuuden piirissä viime vuosikymmenten aikana ovat nousseet ilmiöksi niin kutsutut jälkiapokalyptiset kertomukset, jotka tuntuvat kokonaan hyppäävän maailman väkivaltaisen lopun yli ja kertovan ajasta katastrofin jälkeen.

Mäntyniemen kirjallisuustieteen väitöskirja esittää, että tällainen jako apokalyptisiin ja jälkiapokalyptisiin kertomuksiin on kuitenkin ongelmallinen. Usein tällaisessa jaossa apokalypsi yhdistetään ennen kaikkea katastrofaaliseen murrokseen, jonka maailma tai henkilöhahmot käyvät läpi. Erottelua näiden kahden kirjallisuustradition välillä on syytä tarkastella uudelleen kriittisemmin. Yhtenä tarkastelun lähtökohtana Mäntyniemi esittää apokalyptisen tapahtuman määrittelyä.

— Mitä me oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme apokalypsistä? Jos tarkastelemme maailmanlopun kertomuksia, niin on mahdotonta sanoa, mikä on se hetki, kun maailmanloppu tapahtuu.

Mäntyniemi tarkasteleekin maailmanloppua Gilles Deleuzen filosofian kautta prosessina, jossa ei ole tarkkaan määrättyä tapahtumahetkeä, vaan jännitteitä tapahtuman aktualisaatioiden välillä.

—Jos tarkastelemme maailmanloppua kirjallisissa kertomuksissa prosesseina, tai deleuzeläisenä puhtaana tapahtumana, niin tulee esille, että apokalypsi ei voi koskaan olla tapahtuma menneisyydessä ilman, että se odottaisi edelleen täyttymystään myös tulevaisuudessa.

Tämä apokalypsin paradoksaalinen suhde aikaan tekee myös jaottelun apokalyptiseen ja jälkiapokalyptiseen kirjallisuuteen ongelmalliseksi. Jos apokalypsillä ei ole selkeitä ajallisia rajoja, vaan se on jatkuva prosessi, niin kertomukset eivät voi ohittaa sitä aloittamalla tuhon jälkeisestä maailmasta.

— Kertomusten on kuitenkin jollain tapaa rakennettava maailmanloppu lukijalle, Mäntyniemi toteaa.

Väitöskirjassaan Mäntyniemi tarkastelee kolme 2000-luvulla julkaistua englanninkielistä teosta: James Van Peltin The Summer of the Apocalypse (2006), Claire Vaye Watkinsin Gold Fame Citrus (2014) sekä Emily St. John-Mandelin Station Eleven (2015). Näiden teosten kautta Mäntyniemi hahmottaa kolmea apokalyptisten kertomusten oleellista osaa: aikaa, tilaa ja näkyjä maailmasta. Muun muassa näiden teosten kautta tutkimus tarkastelee maailmanlopun kertomusten lomittuneita sekä vainottuja ajallisuuksia ja tilallisuuksia sekä sitä, minkälaisiin suhteisiin kertomukset asettavat henkilöhahmot ja kertomusten maailmat.

— Apokalyptiset kertomukset, olivat ne sitten uskonnollisia tai ei-uskonnollisia tekstejä, ovat aina positiossa, josta ne kommentoivat maailmaa. Tuhoamalla maailman ja määrittämällä sen, ketkä selviävät tuhosta, maailmanlopun kertomukset kommentoivat aina myös meidän arkitodellisuuttamme sekä aikaisempaa apokalyptisten kertomusten perinnettä.

Filosofian maisteri Mikko Mäntyniemen kirjallisuustieteen alaan kuuluva väitöskirja Poetics of the End: Time, Space and Vision in Contemporary Apocalyptic Narratives tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 7.1.2022 kello 12 alkaen. Paikkana on Pinni B -rakennuksen auditorio 1096, Kanslerinrinne 1. Vastaväittäjänä toimii professori Mark Currie Queen Mary University of London -yliopistosta. Kustoksena toimii professori Sari Kivistö yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Mikko Mäntyniemi
mikko.mantyniemi@tuni.fi

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Tampereen yliopisto
Tampereen yliopisto
Kalevantie 4
33014 TAMPEREEN YLIOPISTO

p. 0294 5211https://www.tuni.fi

Tampereen yliopisto kytkee yhteen tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimuksen ja koulutuksen. Teemme kumppaniemme kanssa yhteistyötä, joka perustuu vahvuusalueillemme sekä uudenlaisille tieteenalojen yhdistelmille ja niiden soveltamisosaamiselle. Luomme ratkaisuja ilmastonmuutokseen, luontoympäristön turvaamiseen sekä yhteiskuntien hyvinvoinnin ja kestävyyden rakentamiseen. Yliopistossa on 21 000 opiskelijaa ja henkilöstöä lähes 4 000.
Rakennamme yhdessä kestävää maailmaa. 

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Tampereen yliopisto

Väitös: Psykiatrian on palattava juurilleen – ihminen kiinnostuksen kohteeksi oireiden sijaan17.1.2022 10:34:21 EET | Tiedote

Psykiatriset erikoisalat eivät houkuttele tällä hetkellä nuoria lääkäreitä. Toisin oli muutama vuosikymmen sitten. Nykypsykiatria pyrkii arvostetuksi osaksi lääketiedettä korostamalla oirekeskeistä diagnostiikkaa ja näyttöön perustuvia vuokaavioita hoidon kulusta. On epäilty, että kärsivä ihminen yksilöllisine tarpeineen on unohtumassa ja jää näkemättä muuna kuin oirekimppuna. Psykiatria loittonee ihmistieteisiin nojaavasta perustastaan. LL Enikö Éva Savander tutki väitöstyössään, olisiko paluu potilaskeskeiseen ongelmien ja hoidon tarpeen arviointiin julkisen terveydenhuollon psykiatrisessa avohoidossa vielä mahdollista.

Väitös: Uudet anturit tekevät pehmoroboteista älykkäämpiä17.1.2022 10:01:28 EET | Tiedote

Diplomi-insinööri Anastasia Koivikko tutki väitöskirjassaan uusia pehmorobottien antureiden ja tarttujien valmistusmenetelmiä. Robotteja, jotka on valmistettu pehmeistä materiaaleista, kutsutaan pehmoroboteiksi. Niiden pehmeys tekee niiden käytöstä turvallisempaa ihmisten lähellä, sillä ne eivät vahingoita, vaikka törmäisivät ihmiseen. Näihin robotteihin tarvittavien osien, kuten antureiden, tulee olla myös pehmeitä, jotta robotin pehmeys ei kärsisi.

Hoitajat suhtautuvat yhä myönteisemmin hoivarobotiikkaan13.1.2022 14:46:43 EET | Tiedote

Hoitajien asenteet etähoidossa sovellettavaa robotiikkaa kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Tieto käy ilmi tuoreesta Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen sekä VTT:n tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin vanhushoivan työntekijöiden asenteita robottien käytöstä etähoidossa. Neljässä vuodessa tapahtunutta asennemuutosta tutkijat selittävät sillä, että robotiikka ymmärretään yhä useammin hoitotyön ja työntekijän omien arvojen mukaiseksi.

Väitös: Lasten silmänliiketutkimuksista saatiin toistettavia tuloksia, mutta niiden ennustearvo jäi epäselväksi11.1.2022 12:04:42 EET | Tiedote

Vauvan näönvarainen tarkkaavaisuus alkaa kehittyä aiemmin kuin monet motoriset ja kielelliset taidot. Sen vuoksi näönkäytön tutkiminen voi tarjota tavan arvioida lapsen kehitystä jo elämän alkutaipaleella. FM Juha Pyykkö tutki väitöskirjassaan silmänliikeseurannan ja myöhemmän kehityksen yhteyttä Malawin maaseudulla väestössä, joka on aliedustettu kehityspsykologisessa tutkimuksessa.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme