Väitös:Hyvin suunnitellut digitaaliset demokratiapalvelut voivat vahvistaa nuorten yhteiskunnallista osallistumista

Demokratia ja yhteiskunnallinen osallistuminen ovat eläviä käsitteitä, joihin vaikuttavat erilaiset teknologiset murrokset, kuten digitalisaatio. Nuoret joutuvat toimimaan monimutkaisissa ja nopeasti muuttuvissa tietoympäristöissä, joissa polarisoivilta lieveilmiöiltä, kuten misinformaatiolta ja disinformaatiolta, ei voi välttyä.

Demokratiaa ja yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia voi vahvistaa vaikuttavilla ja turvallisilla digitaalisilla ratkaisuilla, jotka tukevat tiedon jäsentämistä ja integroituvat päätöksenteon prosesseihin.

Erilaisten käyttäjien tarpeita kattavasti huomioivat digitaaliset demokratiapalvelut voivat tukea nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja madaltaa kynnystä osallistumisen eri muodoissa. Väitöskirja tekee näkyväksi nuorisolähtöisiä määritelmiä digitaaliselle yhteiskunnalliselle osallistumiselle sekä tapoja, joilla digitaaliset ratkaisut voivat tukea nuorten yhteiskunnallista osallistumista myös poikkeusoloissa.

Digitaalisen demokratiapalvelun prototyyppi sekä teoreettinen viitekehys ja malli sovellettavissa organisaatioiden käyttöön

Väitöskirja esittää nuorten käyttäjätarpeita ja -vaatimuksia digitaalisen yhteiskunnallisen osallistumisen ratkaisuille ja valottaa koettuja osallistumisen esteitä. Lisäksi osana väitöskirjaa on julkaistu digitaalisen demokratiapalvelun prototyyppi sekä teoreettinen viitekehys ja malli, joka kantaa nimeä Citizen-centric Socio-cognitive Model for Societal Participation (CCSCM, Kansalaiskeskeinen sosiokognitiivinen malli yhteiskunnalliselle osallistumiselle).

– Hyvin suunnitellut digitaaliset palvelut voivat purkaa yhteiskunnallisen osallistumisen esteitä ja mahdollistaa läpinäkyvämmän ja helpommin saavutettavan päätöksenteon. Kansalaisten sisällyttäminen päätöksenteon prosessien ja palveluiden suunnitteluun alusta asti voi vahvistaa rakenteiden legitimiteettiä ja tukea avoimempaa päätöksentekoa. Kun osallistumiskanava vastaa käyttäjän tarpeisiin, voi sen käyttö kasvattaa yhteiskunnallisen osallistumisen kyvykkyyden tunnetta, Iikka Pietilä summaa.

Väitöskirjassa haastetaan aiempia yhteiskunnallisen osallistumisen malleja ja viitekehyksiä niiden prosessi- ja järjestelmäkeskeisyyden sekä kansalaiskäsityksen kokonaisvaltaisuuden puutteen vuoksi.

Väitöskirjassa esiteltävä viitekehys, CCSCM, peräänkuuluttaakin poikkitieteellistä ja moniepistemologista lähestymistä analogiseen ja digitaaliseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja korostaa tarvetta tarkastella osallistumista relativistisen, pragmaattisen ja empiristisen linssin läpi. Tämä mahdollistaa operoinnin samanaikaisesti objektiivisella ja subjektiivisella tasolla.

Viitekehys on useiden eri organisaatioiden, kuten julkisen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden, sovellettavissa. Viitekehystä voi hyödyntää esimerkiksi toiminnan suunnittelun, palvelumuotoilun, arvioinnin ja tietojohtamisen tukena.

Kansalaiskeskeisen sosiokognitiivisen osallistumisen mallin avulla on mahdollista analysoida ja määritellä esimerkiksi yksilön käyttäjäkokemuksen, omien taitojen, osallistumisen eri muotojen, ja yhteiskunnallisen päätöksenteon eri prosessien ja palveluiden keskinäisiä vuorovaikutussuhteita ja tavoitetiloja holistisesti.

– Viitekehyksen voi ajatella olevan askel yhteiskunnallista analogista ja digitaalista osallistumista koskevassa keskustelussa eheyttävään suuntaan, sillä se huomioi useita tulokulmia ja pyrkii emergenssiin. Viitekehys voi parhaimmillaan kannustaa purkamaan ristiriitoja ja integroimaan ymmärryksiä vastakkainasettelun sijaan, Pietilä kuvailee.

Filosofian maisteri ja insinööri (YAMK) Iikka Pietilän tietotekniikan alaan kuuluva väitöskirja Studies of Digital Solutions Supporting Societal Participation of Youths tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 9.12.2022 kello 12 Hervannan Kampuksella Festia-rakennuksen auditoriossa FA032, Pieni Sali 1 (Korkeakoulunkatu 8, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori David Kirk, Newcastle University. Kustoksena toimii professori Kaisa Väänänen Tampereen yliopistosta.