Väitöstutkimus: maailma ei pelastu pelkästään ostamalla vihreästi ja kuluttajia syyllistämällä

Vihreä kuluttajuus kasvattaa koko ajan suosiotaan, mutta riittääkö se ratkaisemaan kestävyysongelman?

– Ei. Ongelman valtavuus ja tarve ratkaista se kiireellisesti ylittää kuluttajien käytössä olevat mahdollisuudet, painottaa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Lewis Akenji.

Väitöskirjassaan hän toteaa, että kuluttajien syyllistäminen, eli kokonaisvastuun siirtäminen kuluttajien hartioille, on kestävän kehityksen toteuttamiseksi tehotonta.

– Ekologista epätasapainoa tarkastellaan pääasiassa talouskasvun näkökulmasta, ja järjestelmän sisäisten ongelmien ratkaiseminen sysätään kuluttajalle – pohtimatta lainkaan, onko hänellä edes mahdollisuuksia vaikuttaa järjestelmän muihin, merkittävämpiin toimijoihin, Lewis Akenji sanoo.

Lisäksi kestämättömyysongelman laajuuden ja nopean ratkaisutarpeen vuoksi vihreä kuluttajuus voi olla jopa vaarallista, koska se viivyttää tehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoa.

– Parempi tapa kestämättömän kulutuksen aiheuttamien tai sitä aiheuttavien järjestelmän sisäisten vikojen korjaamiseen on ottaa kohteeksi vaikutusvallan keskipiste sekä johtavat toimijat. Näin voitaisiin uudistaa ne järjestelmät, joista ihmiset ovat riippuvaisia tarpeidensa täyttämiseksi.

Kuluttajien tietoisuuden kasvattaminen ja tuotteiden erilaiset ympäristö- ja ekomerkit ovat kuitenkin suosittuja keinoja ratkaista ongelmaa. Lewis Akenji toteaa, että yhtenä pääsyynä on jatkuvan taloudellisen kasvun keskeisyys valtiovallalle.

– Eläminen kestävän mallin mukaisella tavalla edellyttää, että ihmiset kuluttavat vähemmän, jolloin ympäristön kuormittuminen vähenee ja rajalliset luonnonvarat jakautuvat tasaisemmin. Toisaalta taas markkinatalousjärjestelmien täytyy talouden ylläpitämiseksi jatkuvasti lisätä kulutusta, koska kulutus pitää yllä taloudellista kasvua, ja valtiovallan vakaus riippuu tästä.

Akenji selittää, että valtiovalta- ja markkinalähtöistä vihreää kuluttajuutta kalibroidaan huolellisesti, jotta talous ja kotimainen bruttotuotanto eivät hidastuisi. Järjestelmä suojaa näin ainoastaan näkyvimmiltä, vahingollisimmilta ja välittömimmiltä ympäristö- ja sosiaalisilta ongelmilta.

Kuluttajilla ja kotitalouksilla on valtaa osaan kulutukseen ja elintapoihin vaikuttavista tekijöistä, kun taas jotkin ovat heidän ulottumattomissaan.

– Jos haluamme elää kestävällä tavalla, on tärkeää vaikuttaa laajempiin kokonaisuuksiin, kuten kulttuureihin, talouteen ja mediaan sekä kulutusmalleja synnyttäviin sosiaalisiin ja fyysisiin rakenteisiin.

Jos kuluttaja ei oikeastaan ole kuningas, kuka sitten on? Tätä pyritään hahmottamaan Lewis Akenjin väitöskirjassa esiteltävän vallan tutkimuksen kehyksen avulla. Mallia voidaan käyttää vallan dynamiikan hahmottamiseksi. Kestävän elämäntavan tapauksessa olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat: kuka hyötyy tai häviää nykyisten kulutuskäytäntöjen takia, mitkä tekijät ja rakenteet levittävät kestämätöntä kulutusta ja missä sijaitsevat kohteet, joihin puuttumalla voidaan saavuttaa haluttuja vaikutuksia.

_________________

D.Sc Lewis Akenji väittelee 16.8.2019 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Avoiding Consumer Scapegoatism - Towards a Political Economy of Sustainable Living". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 10, Aurora, sali 229.