Helsingin yliopisto

Väitöstutkimus paljastaa totaalisen karkotuksen Inkeristä ja rajaseudulta

Jaa

Inkerinsuomalainen kulttuuri tuhottiin 1930-luvulla täysin, muun muassa suomen kielen käyttö kiellettiin 1937 ja venäjän kielestä tuli pakollista kouluissa.

Inkerinsuomalaiset häät kultakaivosalueella Siperiassa vuonna 1936. Anni Reuterin arkisto.
Inkerinsuomalaiset häät kultakaivosalueella Siperiassa vuonna 1936. Anni Reuterin arkisto.

- Voidaan puhua Inkerin ja rajaseudun suomalaisten etnisestä puhdistuksesta, eli suomalaiset karkotettiin kansallisuuden takia, sanoo väitöskirjatutkija Anni Reuter Helsingin yliopistosta.

Reuterin käyttämä tutkimusaineisto on ainutlaatuinen. Muissa maissa ei ole löydetty näin paljon tavallisten ihmisten kirjoittamia kirjeitä karkotuspaikoista Stalinin terrorin sävyttämältä 1930-luvulta: Reuter perehtyi tutkimuksessaan aikalaisten 170 kirjeeseen ja myöhemmin kerättyihin haastatteluihin.

- Osa kirjeistä on inkerinsuomalaisen isoisäni FT Juhani Jääskeläisen arkistosta. Nyt kirjeitä on koossa jo 200 kappaletta. Lisäksi mukana on karkotettujen haastatteluja, Reuter kertoo.  

Inkeriläisiä karkotettiin suuri määrä vuosina 1930-1945: yhteenlaskettuna jopa 130 000 henkeä. Luku sisältää muitakin suomalaissyntyisiä inkerinsuomalaisten lisäksi kuten inkerikkoja. Inkerinsuomalaisia arvioitiin vuonna 1926 olevan 115 000 henkeä.

- Kaikki karkotukset eivät ole edes mukana laskuissa vaan ainoastaan suurimmat.


Unohdettuja karkotuksia, joillakin jopa kolme karkotuskertaa

Väitöstutkija kutsuukin osaa inkerinsuomalaisten karkotuksia unohdetuiksi karkotuksiksi. Haastatellut kertoivat niistä, mutta karkotettujen lukumääriä ei ole edes arvioitu.

Vuonna 1947 Inkeri tyhjennettiin sinne palanneista suomalaisista. Vuonna 1948 Viroon ja vuonna 1950 Karjalan rajaseudulle siirtyneet inkerinsuomalaiset karkotettiin.

- Jotkut karkotettiin jopa kolme kertaa. Erityisesti inkeriläisnaiset joutuivat useiden karkotusten kohteeksi, kun he yrittivät palata karkotuksesta ja muuttaa Inkeriin, Reuter kertoo.  

Inkerinsuomalaisista tuli epäluotettavia, toisen luokan kansalaisia, jotka saivat asua vain toisen luokan alueilla kaupunkien ja laajan rajaseudun ulkopuolella. Paot olivat yleisiä, mutta niin sen jälkeen uudelleen karkotuskin. 

Miehet usein karkotuksen lisäksi vangittiin. Osa teloitettiin Stalinin terrorissa vuosina 1937 ja 1938. Monet terrorista selvinneistä miehistä joutuivat sodan aikana niin sanottuun työarmeijaan. Sen olot vastasivat vankileirejä.

Suuri hajaannus surkeisiin oloihin

Inkerinsuomalaiset karkotettiin hyvin laajalle alueelle hajaannukseen eri puolille Neuvostoliittoa. Heitä siirrettiin Siperiaan, Kuolan niemimaalle Muurmanskiin, Kazakstaniin ja muualle Keski-Aasiaan ja Sahalinin saarille Japanin kupeeseen. Karkotuspaikkoja oli myös lähempänä Inkeriä kuten Äänisellä ja Keski-Venäjällä.

Perheenjäsenet saatettiin lähettää asumaan eri paikkoihin. Kirje nuorelta inkeriläispojalta 13. huhtikuuta 1935 kuvastaa lasten heitteillejättöä, kun perheet hajotettiin: ” Kaikki on pantu pakkotöihin. Nyt isä ja äitikin vietiin toisaalle eikä täällä ole enää tuttaviakaan ja toiset lapset ovat jo melkein kaikki kuolleet nälkään ja puutteeseen ja asuntonamme on vain kylmä, vanha hevostalli.”

Toisen maailmansodan aikana suomalaiset pakkoevakuoitiin Inkeristä Siperiaan aina Jäämeren rannoille asti arktisiin oloihin.  Karkotusmatka Inkeristä Siperiaan ja muualle kesti jopa yli kuukauden junilla ja laivoilla. Moni kuoli jo matkalla.

Inkerinsuomalaiset joutuivat kaukaisille seuduille kalastusprikaateihin, maatalouskolhooseihin, metsätöihin ja kaivoksille.

- Elinolot olivat aluksi surkeat. Edes asuintaloja ei ollut usein valmiina. Jotkut suomalaiset joutuivat rakentamaan käsin alkeellisia majoja, maakuoppia ja jurttia suojakseen. Nälkä vaivasi.  Jakuutit ja muut paikalliset karkotuspaikoissa auttoivat suomalaisia usein hengenvaarallisissa oloissa, Reuter kertoo.


Karkotuksessakin juhlittiin

Hiljainen vastarinta oli yleistä. Karkureita piiloteltiin inkeriläiskylissä 30-luvulla. Moni ei liittynyt kolhoosiin ja kommunistiseen puolueeseen.

- Eniten ehkä yllätti, että karkotuksessakin tanssittiin ja juhlittiin häitä, juhannusta ja salaa neuvostovallan kieltämää joulua. Suomalaiset halusivat ylläpitää omaa kieltä ja kulttuuria ainakin 1930-luvulle asti ennen pahimpia vainoja.

Tutkimus herättää kysymyksen neuvostovallan toimien historiallisesta jatkuvuudesta nyky-Venäjällä.

- Tällä hetkellä rajaseudun ukrainalaisia pakkosiirretään sisä-Venäjälle. Samalla ukrainalaista kulttuuria tuhotaan, Reuter muistuttaa.

Anni Reuter väittelee Vainojen uhrien muistopäivänä 27. tammikuuta inkerinsuomalaisten joukkokarkotuksista Neuvostoliitossa Stalinin aikana.

********************************************

VTM Anni Reuter väittelee 27.1.2023 kello 10 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Inkerinsuomalaisten karkotus, hajaannus ja vastarinta Stalinin ajan Neuvostoliitossa aikalaiskirjeiden ja muistitiedon valossa" (Deportations, Diaspora and Resistance during Stalin's Time in the Letters and Oral Histories of Ingrian Finns). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopisto, Unioninkatu 33, juhlasali (303).

Vastaväittäjinä ovat professori, VTT Suvi Salmenniemi, Turun yliopisto ja VTM, tutkija Anni Reuter, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on Ilkka Arminen.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 230.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

 

Yhteystiedot:
Anni Reuter, väitöskirjatutkija, VTM
Helsingin yliopisto
anni.reuter@helsinki.fi
Puh. 050 525 0481

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Kuvat

Inkerinsuomalaiset häät kultakaivosalueella Siperiassa vuonna 1936. Anni Reuterin arkisto.
Inkerinsuomalaiset häät kultakaivosalueella Siperiassa vuonna 1936. Anni Reuterin arkisto.
Lataa

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen yhteisö, joka tuottaa tieteen voimalla kestävää tulevaisuutta koko maailman parhaaksi. Se sijoittuu kansainvälisissä yliopistovertailuissa maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon. Monitieteinen yliopisto toimii neljällä kampuksella Helsingissä sekä Lahden, Mikkelin ja Seinäjoen yliopistokeskuksissa. Lisäksi sillä on kuusi tutkimusasemaa eri puolilla Suomea ja yksi Keniassa. Yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

”Kotomaamme koko kuva” - Kansalliskirjasto julkaisee uuden tietokannan 1800-luvun suomenkielisistä lukijakirjeistä30.1.2023 10:59:34 EET | Kutsu

Paikalliskirjeet ovat paikallisyhteisön nimissä lehdistöön kirjoitettuja lukijakirjeitä, joita jo Eero Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kuuluisassa kohdassa luki ja lähetti sanomalehtiin ja koki samalla ”kotomaamme koko kuvan – sen ystävällisten äidinkasvojen” painumisen sydämensä syvyyteen. Kansalliskirjailijan kuvaama paikalliskirjeilmiö laajentui suomenkielisessä lehdistössä 1800-luvun puolivälissä kokonaiseksi paikalliskirjekulttuuriksi. Se oli osa varhaisen kansalaisyhteiskunnan muotoutumista.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme