Venäläisyyden korostamista voidaan pitää yllättävänä siksi, että nationalismin vastustaminen ja sosialistisen kansainvälisyyden korostaminen olivat kommunistisen puolueen keskeisiä opinkappaleita, ja Leninin johtamat bolševikit olivat kritisoineet Venäjän keisarikuntaa nimenomaan pienempien kansojen ja kulttuurien tukahduttamisesta.

Yleinen käsitys Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan kehityksestä on ollut, että vielä 1920-luvulla sosialistinen kansainvälisyys ja taiteessa avantgarde korostuivat venäläiskansallisen perinteen kustannuksella, ja vasta Josif Stalin olisi 1930-luvulla kääntänyt kulttuuripolitiikan kohti isovenäläistä nationalismia. Kehitys ei ollut kuitenkaan näin suoraviivainen ainakaan musiikissa.

– On totta, että 1920- ja 30-luvut olivat Neuvostoliiton kulttuurielämässä hyvin erilaisia ajanjaksoja, ja monenlaiset kokeilevammat teokset ja taiteilijat, jotka olivat saaneet tilaa 1920-luvulla, joutuivat sensuurin ja poliittisen vainon uhreiksi Stalinin aikana, Parkkinen toteaa.

Kiinnostava havainto 1920-luvun musiikkikeskusteluista on kuitenkin se, että samat toimijat, jotka edistivät uutta eurooppalaista ja venäläistä musiikkia Neuvostoliitossa, puolustivat voimakkaasti perinteisiä kulttuuri-instituutioita, kuten oopperataloja ja konservatorioita sekä perinteisiä taidemusiikin ohjelmistoja. Puolustaessaan venäläistä taide- ja kansanmusiikin perinnettä, nämä vaikuttajat tukeutuivat myös nationalistiseen argumentointiin, korostaen venäläisen kulttuuriin ainutlaatuisuutta ja myös ylivertaisuutta eurooppalaiseen kulttuurin nähden.

Aikalaisille venäläisen kulttuuriperinnön vaaliminen ei välttämättä näyttänyt olevan ristiriidassa kommunistisen ideologian kanssa. Marxilaiseen historiakäsitykseen kuului ajatus yhteiskunnista, jotka ovat eri asteella historiallisessa kehityksessä, ja Neuvostoliitossa Venäjää pidettiin taloudellisesti ja kulttuurisesti kaikkein edistyneimpänä kansakuntana. Tämä antoi tilan neuvotella venäläistä kulttuuriperintöä osaksi uutta ”vallankumouksellista” kulttuurikäsitystä.

Asiat näyttäytyvät eri valossa tämän päivän näkökulmasta katsoen. Venäjän käynnistämä täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022 on tuonut konkreettisella tavalla esille sen, kuinka kulttuuri-imperialistiset käsitykset ”kehittyneemmästä” tai ”aidommasta” kulttuurista voivat johtaa äärimmillään väkivaltaan ja toisen valtion suvereniteetin kieltämiseen.

Koska Ukraina ei ole Venäjän nykyhallinnon silmissä kulttuurisesti tai kielellisesti itsenäinen vaan pikemminkin osa ”venäläistä maailmaa,” Putinin Venäjä katsoo voivansa sanella myös sen sisä- ja ulkopolitiikkaa.

Maailmassa on miljoonia venäläisiä ihmisiä, jotka vastustavat tällaista kulttuuri-imperialistista Venäjää – näistä huomattava osa Venäjän rajojen ulkopuolella. Sota Ukrainaa vastaan on kuitenkin myös valitettavasti osoittanut, että pitkät historialliset juuret omaava käsitys Venäjästä itäslaavien johtavana valtiona elää edelleen niin Venäjän nykyhallinnon kuin miljoonien, sotaa ainakin passiivisesti tukevien, venäläisten keskuudessa.

FM Jari Parkkisen Venäjän kielen ja kulttuurin väitöskirjan "Dialogues with the Past: Transforming Political Concepts as Part of Revolutionary Discourse in the Soviet Music Politics of 1917–1930s" tarkastustilaisuus pidetään 2.12.2022 alkaen klo 12 Seminaarinmäellä salissa Musica M103. Vastaväittäjänä professori Philip Bullock (University of Oxford) ja kustoksena professori Mika Lähteenmäki (Jyväskylän yliopisto).
Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Linkki väitösjulkaisuunhttp://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9232-3

Väitöstä voi seurata etäyhteyden välityksellä: https://r.jyu.fi/dissertation-parkkinen-021222

Taustatietoa: Savonrannalta kotoisin oleva Jari Parkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta 2009. Vuonna 2010 hän aloitti musiikkitieteen opinnot Jyväskylän yliopistossa sivuaineenaan venäjän kieli ja kulttuuri ja valmistui filosofian maisteriksi 2016. Opiskeluaikana hän oli vaihto-oppilaana Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa ja työharjoittelussa Pohjoismaiden ministerineuvostossa Arkangelissa.

Lisätietoja:

Jari Parkkinen, jari.v.parkkinen@jyu.fi