Tampereen yliopisto

Venäläisen kirjallisuuden ympäristöhuoli kytkeytyy jokien hyvinvointiin

Jaa

Mika Perkiömäen väitöskirja osoittaa, että neuvostoliittolainen kaunokirjallisuus käsitteli ympäristöongelmia usein samankaltaisesti kuin länsimainen kirjallisuus. 1900-luvun lopun siperialainen kirjallisuus käytti hyväkseen jokeen liittyviä merkityksiä levittäessään tietoa ympäristökysymyksistä.

Kuva: Anni Lappela
Kuva: Anni Lappela

Suuret joet halkovat laajaa Venäjänmaata ja ohjaavat venäläistä elämää. Suurin osa Venäjän pinta-alasta on ihmisasutukselle epäsuotuisaa erämaata, jossa ihmiselämä on mahdollista vain jokien ansiosta. Venäjän kaikki suuret kaupungit sijaitsevat joen äärellä, ja sinne ovat Siperian kylätkin asettuneet. Niinpä joet kantavat tärkeitä kulttuurisia merkityksiä Venäjällä. Ne näkyvät mytologiassa ja kansanperinteessä sekä esiintyvät venäläisessä kirjallisuudessa keskiajalta nykypäivään.

Perkiömäen väitöskirja avaa venäläisen kirjallisuuden, Venäjän ympäristöhistorian ja venäläisen ympäristöajattelun yhtymäkohtia jokeen. Työ tarkastelee 1970–1990-luvun venäläisen luonnonfilosofisen proosan kuvittelemaa jokea ja jokimaisemaa. Kirjallisuus merkitsee ja kuvittelee jokea tuottaen fyysisen maantieteen kanssa risteäviä tiloja, joista muodostuvaa kokonaisuutta Perkiömäki kutsuu kuvitteelliseksi joentieteeksi. Hän tutki kolmen siperialaisen ns. kyläproosan kirjailijan, Viktor Astafjevin, Valentin Rasputinin ja Sergei Zalyginin autobiografisia teoksia sekä akateemikko Dmitri Lihatšovin kulttuurin ekologiaa käsitteleviä esseitä. Lisäksi Perkiömäki etsi venäläisen ympäristöfilosofisen keskustelun yhtymäkohtia ja eroja vastaavaan kansainväliseen diskurssiin.

Väitöskirja osoittaa, että neuvostokirjallisuuden ympäristöhuoli liittyy läheisesti jokeen. Tutkitut teokset käsittelevät ajankohtaisia ympäristöongelmia, joissa joki on keskeinen tekijä. Ne luovat kuvitteellista joentiedettä, jossa Neuvostoliiton ympäristöongelmat uhkaavat Venäjän jokien ja siten myös venäläisen kulttuurin tulevaisuutta. Joen ja ihmisen kohtalo on yhteinen, sillä joki on ihmiselämän edellytys. Käsitys teoksista ympäristökirjallisuutena perustuu niiden kuvitteelliseen joentieteeseen.

Länsimainen 1960-luvulta alkanut ympäristöliike ei levinnyt Neuvostoliittoon eikä se vieläkään ole kunnolla juurtunut Venäjälle. Siitä huolimatta neuvostoliittolainen luonnonsuojeluliike nousi samaan aikaan länsimaisen ympäristöherätyksen kanssa.

Neuvostokirjallisuus käsitteli monia ympäristöongelmia samankaltaisesti kuin länsimainen kirjallisuus. Rasputinin 1970-luvun tuotanto esimerkiksi käsittelee suurten vesivoimalahankkeiden vaikutuksia joen ääreltä pois muuttamaan pakotettujen ihmisten näkökulmasta tavalla, joka vertautuu myöhempään pohjoisamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Zalygin taas lähestyy joen hyväksikäyttöä ihmisen tarkoituksiin Neuvostoliitossa jo 1930-luvulla kehitetyn noosfäärin käsitteen kautta. Noosfääri viittaa nykyaikaan aikakautena, jolloin ihmisen toiminta jättää maapalloon pysyvän geologisen jäljen. Se muistuttaa 2000-luvulla kansainvälisessä tiedeyhteisössä suosittua antroposeenin käsitettä, ihmisen aikakautta. Näitä ympäristöongelmia ei vieläkään ole ratkaistu. Uusin venäläinen kirjallisuuskin on joutunut palaamaan samojen kysymysten pariin kuin 1970-luvun kyläproosa, sillä Neuvostoliiton jäljiltä keskeneräisiä vesivoimalaitoksia on alettu rakentaa valmiiksi.

Vaikka myöhäisen neuvostoajan venäläinen luonnonfilosofinen proosa nousi kansallisista lähtökohdista, sillä on monia yhtäläisyyksiä kansainvälisen ympäristökirjallisuuden kanssa. Sen takana oleva ideologia on kuitenkin luonteeltaan konservatiivinen ja nationalistinen, kun taas kansainvälinen ympäristötietoisuus liitetään yleensä liberalismiin ja internationalismiin.

— Tästä erosta huolimatta yhteinen ympäristöhuoli johti samanlaisiin ilmiöihin eri alueiden ympäristökirjallisuuksissa, Perkiömäki huomauttaa.

Perkiömäki on kotoisin Hämeenlinnasta, asuu nykyisin Helsingissä ja työskentelee tällä hetkellä projektitutkijana Helsingin yliopistossa. Väitöskirja on syntynyt Suomen Akatemian rahoittamassa monitieteisessä tutkimushankkeessa Vesi sosiaalisena ja kulttuurisena tilana. Väitöskirjatyötä ovat rahoittaneet myös Emil Aaltosen Säätiö ja Tampereen kaupungin tiederahasto.

Filosofian maisteri Mika Perkiömäen venäjän kielen ja kulttuurin alaan kuuluva väitöskirja Imagined Riverography of Late Twentieth-Century Russian Prose tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 27.8.2021 klo 15 alkaen Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere. Vastaväittäjänä toimii Associate Professor Alexander Hugh Brookes Memorial University of Newfoundlandista. Kustoksena toimii professori emerita Arja Rosenholm informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Mika Perkiömäki
mika.perkiomaki@tuni.fi

Kuvat

Kuva: Anni Lappela
Kuva: Anni Lappela
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Tampereen yliopisto
Tampereen yliopisto
Kalevantie 4
33014 TAMPEREEN YLIOPISTO

p. 0294 5211https://www.tuni.fi

Tampereen yliopisto kytkee yhteen tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimuksen ja koulutuksen. Teemme kumppaniemme kanssa yhteistyötä, joka perustuu vahvuusalueillemme sekä uudenlaisille tieteenalojen yhdistelmille ja niiden soveltamisosaamiselle. Luomme ratkaisuja ilmastonmuutokseen, luontoympäristön turvaamiseen sekä yhteiskuntien hyvinvoinnin ja kestävyyden rakentamiseen. Yliopistossa on 21 000 opiskelijaa ja henkilöstöä lähes 4 000.
Rakennamme yhdessä kestävää maailmaa. 

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Tampereen yliopisto

Enterovirusten aiheuttama krooninen infektio voidaan parantaa viruslääkkeillä haimasolumallissa27.9.2021 09:30:00 EEST | Tiedote

Enterovirusten on pitkään epäilty osallistuvan tyypin 1 diabeteksen syntyyn. Viimeaikaiset havainnot tukevat käsitystä, että nämä virukset voivat hakeutua haimaan ja aiheuttaa siellä kroonisen infektion, joka vähitellen johtaa insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutumiseen joko viruksen vaikutuksesta tai immuunivasteen välityksellä. FM Anni Honkimaa osoitti väitöskirjassaan, että viruslääke paransi haimasolumallissa enterovirusten aiheuttaman kroonisen infektion.

Laajakaistamenetelmät varmistavat sähköverkon toiminnan keskellä tuotannon ja kulutuksen murrosta23.9.2021 13:48:59 EEST | Tiedote

Nykyaikaistuva sähköverkko on keskellä murrosta, jonka taustalla on uusiutuvan sähköntuotannon ja elektroniikkapohjaisen energiankulutuksen yleistyminen. Muutos haastaa sekä sähköverkon vakaan toiminnan että sähkön laadun, sillä perinteiset stabiiliusanalyysimenetelmät eivät kykene ennustamaan haitallisia vuorovaikutuksia riittävällä tarkkuudella. Henrik Alenius esittelee väitöskirjassaan uusia menetelmiä, joita hyödyntämällä tehoelektroniikkapohjaisen tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat haasteet voidaan ennakoida ja ratkaista.

Proteiineilla päällystetty nanoselluloosa sopii solujen 3D-viljelyyn22.9.2021 13:55:01 EEST | Tiedote

Puusta eristetyt nanoselluloosakuidut muodostavat vedessä hydrogeelin, joka on lupaava materiaali erilaisiin biologisiin sovelluksiin. Nanoselluloosa mahdollistaa kudosmaisen, solujen luonnollista ympäristöä muistuttavan ympäristön rakentamisen soluviljelyolosuhteissa. Tampereen yliopiston tutkijat kehittivät yhteistyössä UPM Biomedicalsin tutkijoiden kanssa ratkaisun, jossa nanoselluloosakuituihin kiinnitetään ensin avidiini-proteiineja, jonka jälkeen materiaaliin voidaan helposti vain yhdistää biotinyloituja molekyylejä, jotka sitoutuvat kuituihin.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme