Vientitakuiden kysyntä herännyt Kiinan-kaupassa

Vientitakuiden määrä kasvoi vuoden 2017 kolmesta miljoonasta eurosta 93 miljoonaan euroon vuonna 2018. Muutos näkyy etenkin puunjalostussektorilla. Määrän huomattavan suhteellisen kasvun lisäksi takaisinmaksuaika on selvästi pidentynyt. Aiemmin kyse on ollut lähinnä lyhyen takaisinmaksuajan rahoituksesta, mutta viime vuonna valtaosa oli pitkän takaisinmaksuajan ostajaluottotakuita. Myös vastuun kohde on siirtynyt pankkiriskistä yritysriskin suuntaan. Kiinan markkinan koko huomioiden, vientitakuiden kysyntä on kuitenkin vielä varsin maltillista.

–Finnvera on ensisijaisesti kysyntävetoinen organisaatio ja olemme huomanneet, että jokin käänne on tapahtumassa, kun vientitakuiden kysyntä on herännyt Kiinassa. Tämän syitä pitää ymmärtää paremmin, Finnveran Kiinasta vastaava aluepäällikkö Mika Relander kertoo.

Relander lähtee maaliskuun alussa kolmen kuukauden komennukselle Kiinaan selvittämään, mitä takuukysynnän kasvun taustoja. Syiden ymmärtäminen voi parantaa suomalaisten vientiyritysten mahdollisuuksia menestyä Kiinan-markkinoilla. Valtion omistamana erityisrahoitusyhtiönä Finnveran tehtävä on edistää suomalaisten vientiyritysten toimintaa kohdemaissa.

Vientitakuiden kysynnän kasvulle kolme mahdollista syytä

Mika Relanderin mukaan kyseessä saattaa olla Kiinan keskusjohdosta lähtöisin oleva halu hajauttaa riskiä opettamalla kiinalaiset toimijat käyttämään länsimaista rahoitusta.

–Toisaalta, jos rahoituksen hanat ovat Kiinassa kiristymässä, kiinalaisten on pakko kääntyä aiempaa enemmän kansainvälisen rahoituksen puoleen. Myös viennin rahoitusta harjoittavien pankkien halu käyttää vientitakuulaitoksia kumppaneina kertoo kenties Kiinan kohonneesta riskistä. Samalla myös kiinalaisten pankkien halu kasvattaa tietämystä ja kokemusta länsimaisista vientitakuulaitoksista on selvästi kasvanut. On ollut havaittavissa, että Kiinan perinteinen riskinottopolitiikka on hieman kiristynyt, minkä taustalla saattaa olla luottotappioiden kasvu, sanoo Relander.

Tiedossa on, että Kiinan omat vientitakuutoimijat eivät ole sitoutuneet OECD-maiden sopimiin luototuksen minimistandardeihin vaan toimivat omilla säännöillä. Tarjoamalla parempia lainaehtoja kiinalaisille yrityksille Kiina luo globaalia kilpailuetua suhteessa muihin maihin.

–Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että Finnveran suomalaiset asiakkaat, eli suomalaiset vientiyritykset, häviävät kauppoja kiinalaisille yrityksille Kiinan tarjotessa joustavampia ehtoja, sanoo Finnveran suuryritykset-liiketoiminnasta vastaava liiketoimintajohtaja Jussi Haarasilta.

Relander jatkaa, että suomalais- ja kiinalaisyritysten välisessä kilpailutilanteessa rahoituksen ehdot eivät välttämättä ole täysin erilaisia:

– Kiinan toiminta vain on vähemmän läpinäkyvää kuin meidän, hän sanoo.

Relander uskoo, että kiinalaisilla on motivaatiota tulla lähemmäksi kansainvälistä rahoitusjärjestelmää ja sääntöjä, sillä se hyödyttää myös Kiinaa.

Paljon vientiä, vähän vientitakuita

Tavaravienti Suomesta Kiinaan on kaksinkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana. Vuonna 2017 se oli Venäjän kanssa jaetulla viidennellä tilalla Suomen tärkeimpien vientimaiden listalla, Saksan, Ruotsin, Alankomaiden ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Tähän nähden on yllättävää, ettei Kiina mahdu Finnveran vientitakuiden kohdemaiden listalla edes kymmenen suurimman joukkoon. Suurimmat kohdemaat vuonna 2018 olivat Yhdysvallat, Saksa, Brasilia ja Venäjä.

Vuonna 2017 vientirahoitusta myönnettiin Finnveran kautta vain noin kolme miljoonaa euroa, ja määrä on ollut hyvin vähäinen myös ennen tätä.

Jussi Haarasillan mukaan syitä aiemmalle vähäiselle vientitakuukysynnälle Kiinan-kaupassa voi löytää Kiinan sisäisistä rahoitusmarkkinoista. Kiinassa on perinteisesti suosittu lyhytaikaista luototusta, ja sitä on ollut helposti saatavilla paikallisilta pankeilta.

Vientitakuiden kysyntä Kiinassa on ollut vähäistä myös globaalilla tasolla.

Kansainvälisen luotto- ja poliittisen riskin vakuuttajien yhdistyksen, Bernin Unionin, tilastoista selviää, että vuonna 2017 Kiinaan tehtiin sen jäsenlaitosten kautta keskipitkän ja pitkän aikavälin rahoituksia noin kolmen miljardin dollarin edestä. Yhdysvaltojen vastaava luku oli yli 20 miljardia dollaria, ja Aasian maista Kiina asettui rahoituksen määrässä Indonesian ja Bangladeshin väliin. Intian osuus oli noin viisinkertainen Kiinaan nähden.