Vi­ri­keym­päris­tö ka­lankas­va­tuk­ses­sa edis­tää ka­lo­jen sel­viy­ty­mis­tä tau­tie­pi­de­mioista

Kalojen vesiviljelyn merkitys on kasvussa maailmanlaajuisesti. Ruokakalatuotannon lisäksi istukaspoikasten kasvatus uhanalaisten kalalajien ja -kantojen tukemisessa on ratkaisevassa asemassa. Istutettavien kalojen kohdalla on erityisen tärkeää, että kalat käyttäytyisivät ja selviytyisivät istutuksen jälkeen samalla tavoin kuin luonnossa syntyneet lajitoverinsa.

Perinteiset pelkistetyt kalankasvatus- ja tuotantoympäristöt ovat otollisia ympäristöjä loisille ja taudeille, jotka voivat merkittävästi heikentää kalojen kasvatuksenaikaista ja istutuksenjälkeistä selviytymistä.
Istutuskalojen laadun parantamista varten Luken Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa on kehitetty kalankasvatukseen virikekasvatusmenetelmä. Menetelmässä kasvatusaltaisiin lisätään kaloille suojapaikkoja tarjoavia rakenteita jäljittelemään luonnollista elinympäristöä. Aiemmissa tutkimuksissa virikekasvatuksen on todettu parantavan kalojen selviytymistä kasvatuksenaikaisista tautiepidemioista, mutta menetelmän toimintamekanismit ovat vielä epäselviä.

Virikekasvatuksen vaikutuksista on saatu nyt uusia tutkimustuloksia. Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteistutkimuksen mukaan virikekasvatus paransi merilohen (Salmo salar) ja meritaimenen (Salmo trutta) selviytymistä kalanviljelyssä yleisesti esiintyvistä flavobakteeri-infektioista.

”Virikkeiden lisääminen kasvatusaltaisiin paransi merkitsevästi kalojen selviytymistä luonnollisen kasvatusoloissa tapahtuneen taudinpurkauksen aikana. Kalalajien ja -kantojen välillä oli kuitenkin pieniä eroavaisuuksia”, sanoo tohtorikoulutettava Ville Räihä Jyväskylän yliopistosta.

Virikealtaan edut näkyvät nopeasti

Virikeolosuhteiden tuoma hyöty voi ilmetä kaloissa hyvin nopeasti, jopa muutamassa päivässä.

”Yksi selittävä tekijä voi olla esimerkiksi kalojen parempi stressinsieto virikeympäristössä, mutta tätä ei ole vielä tarkemmin tutkittu”, arvioi Ville Räihä.

Kokeellista altistusta varten kaloja kasvatettiin virike- tai tavallisessa kasvatusaltaassa puolen vuoden ajan, jonka jälkeen ne altistettiin flavobakteerille joko virike- tai tavallisessa altaassa.

”Kokeellisessa altistuksessa havaittiin, että mikäli kalat altistuivat taudille virikeympäristössä, oli niiden selviytyminen parempaa riippumatta siitä, millaisessa ympäristössä ne oli kasvatettu. Altistusympäristöllä voi siis olla merkittävä rooli tautien haitallisuudelle”, Ville Räihä kertoo.

Tutkimuksesta saaduilla tuloksilla voidaan esimerkiksi edistää kalanviljelyssä esiintyvien tautien luonnonmukaista ehkäisyä.

Tutkimus toteutettiin Luken Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa vuonna 2017. Sitä ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Suomen Akatemian Biologiset vuorovaikutukset -huippututkimusyksikkö sekä Jyväskylän yliopiston tutkijakoulu.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Journal of Applied Ecology –julkaisusarjassa: “Rearing background and exposure environment together explain higher survival of aquaculture fish during a bacterial outbreak” (Ville Räihä, Lotta-Riina Sundberg, Roghaieh Ashrafi, Pekka Hyvärinen ja Anssi Karvonen) Journal of Applied Ecology 56, 2019: 1741-1750. DOI: 10.1111/1365-2664.13393

Linkki julkaisuun: https://besjournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1365-2664.13393

Lisätietoja:
Ville Räihä,  bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, puh: +358 44 5262079, ville.p.raiha@jyu.fi
Pekka Hyvärinen, Luonnonvarakeskus, Kainuun kalantutkimusasema, Paltamo, puh: +358 295 327641, pekka.hyvarinen@luke.fi
Tiedottaja Tanja Heikkinen, Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, tanja.s.heikkinen@jyu.fi, puh. +35850 581 8351
Facebook: jyuscience Twitter: jyscience