Helsingin yliopisto

Arktisella alueella ollut lämmintä myös lähimenneisyydessä

Jaa

Helsingin ja Harvardin yliopistojen yhteistyönä tehty uusi tutkimus osoittaa, että lämpötilavaihtelut ovat olleet suuria Pohjois-Atlantin alueella viimeisimpien kahden tuhannen vuoden aikana. Uuden tilastomatemaattisen menetelmän avulla saatu tieto on tärkeää, kun arvioidaan ilmaston luontaisen vaihtelun merkitystä.

Järvisedimentin näytteenottoa. Kuva: Raino-Lars Albert
Järvisedimentin näytteenottoa. Kuva: Raino-Lars Albert

Arktisen vyöhykkeen Pohjois-Atlantin alue, johon myös Suomen Lappi kuuluu, on tunnetusti herkkä ilmastossa tapahtuville vaihteluille. Herkkyys johtuu muun muassa merivirroista ja merijääpeitteen muutoksista. Kansainvälinen tutkimus osoittaa kuitenkin, että nykyisenkaltaiset lämpötilat eivät ole olleet alueella ainutlaatuinen ilmiö.

– Alueen lämpötilat ovat laskeneet noin 0,6 astetta tutkitulla kahden tuhannen vuoden jaksolla. Lämpötilojen laskun ajatellaan johtuvan pohjoisen pallonpuoliskon saaman kesäaikaisen auringonsäteilyn vähentymisestä. Tämä puolestaan aiheutuu esimerkiksi muutoksista maapallon kiertoradassa ja kallistuskulmassa, sanoo tutkimuksessa mukana ollut Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.


Pohjoisessa viilenevää, mutta vaihdellen
Yleisen viilenemiskehityksen sisällä esiintyi kuitenkin suurta lämpötilavaihtelua. Lämpötilojen nousun havaittiin olleen poikkeuksellisen nopeaa muun muassa 700-luvulla, 1900-luvun alussa sekä viime vuosikymmeninä. Erityisesti 1900-luvun alun voimakas lämpötilanousu on kiinnostava, sillä sen syitä ei vielä tiedetä tarkkaan.

Vähintään yhtä lämmintä kuin nykyisin on ollut ainakin ajanlaskun alkupuolella sekä noin tuhat vuotta sitten niin sanotun keskiajan lämpökauden aikana. Sen sijaan 1500-luvulla alkaneen Pikku jääkauden aikana on ollut tavallista viileämpää, ja sen kylmin piikki osui teollistumisajan alkuun 1850-luvulle.

Lämpötilaero keskiajan lämpömaksimin ja Pikku jääkauden välillä oli jopa 2,3 astetta, mikä on selvästi suurempi kuin muissa osissa pohjoista pallonpuoliskoa. Lämpötilavaihtelut Pohjois-Atlantin alueella ovat luultavimmin saneet lisäpotkua Jäämeren jääpeitteessä ja valtamerien virtausoloissa tapahtuneista muutoksista.

– Nyt saatu tieto on tärkeää arvioidessamme ilmaston luontaisen vaihtelun suuruutta. Se auttaa myös ymmärtämään paremmin käynnissä olevan ilmastonmuutoksen alueellisia vaikutuksia ja lämpenemistä vahvistavia ja hidastavia tekijöitä, Atte Korhola sanoo.


Vuosirenkaat tilastomatematiikan käytössä
Tutkijat kehittivät täysin uuden tilastomatemaattisen menetelmän lämpötilojen jäljittämistä varten. Tutkimuksessa hyödynnettiin muuan muassa puiden vuosirenkaisiin, mannerjäätiköihin, meri- ja järvisedimentteihin sekä kalkkikiviluolien tippukiviin vuosisatojen aikana tallentunutta epäsuoraa tietoa lämpötiloista.

Aikaisemmat menetelmät ovat edellyttäneet luonnosta kerätyiltä aikasarjoilta tarkkoja ominaisuuksia. Nyt kehitetty menetelmä perustuu vertailupareihin, ja se voi käsitellä yhtäaikaisesti hyvin erilaisia aineistoja.

– Uusi menetelmä on joustava, ja sillä on paljon sovellusmahdollisuuksia. Voimme nyt hyödyntää esimerkiksi täysin erilaisella aikataajuudella kerättyjä aineistoja samanaikaisesti ja lisätä näin informaation luotettavuutta, toteaa laskentamallin kehityksestä vastannut Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen tutkijatohtori Sami Hanhijärvi.

Tutkimus:
Sami Hanhijärvi, Martin P. Tingley & Atte Korhola (2013). Pairwise comparisons to reconstruct mean temperature in the Arctic Atlantic Region over the last 2,000 years. Climate Dynamics. DOI 10.1007/s00382-013-1701-4.


Lisätiedot
Tutkijatohtori Sami Hanhijärvi, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos
Professori Atte Korhola, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, puh. 050 415 4528.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Tiedottaja Elina Raukko, elina.raukko@helsinki.fi, puh. 050 318 5302

Kuvat

Järvisedimentin näytteenottoa. Kuva: Raino-Lars Albert
Järvisedimentin näytteenottoa. Kuva: Raino-Lars Albert
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto
Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tutkitaan ja opiskellaan akvaattisia tieteitä, biokemiaa, biotekniikkaa, ekologiaa, evoluutiobiologiaa, fysiologiaa, kasvibiologiaa, neurotiedettä, perinnöllisyystiedettä, yleistä mikrobiologiaa, ympäristöekologiaa, ympäristömuutosta ja ympäristöpolitiikkaa. Näitä voidaan hyödyntää niin terveydenhuollossa, lääketieteessä kuin luonnonvarojen kestävässä käytössä sekä ympäristöongelmien ratkomisessakin. Tiedekunnassa on kaksi laitosta. Biotieteiden laitos sekä osa ympäristötieteiden laitoksesta sijaitsevat Viikin vihreällä kampuksella Helsingissä. Ympäristöekologian tutkimus ja opetus löytyvät Lahden ympäristökampukselta. Tiedekuntaan kuuluu myös kolme tutkimusasemaa: Lammi, Tvärminne ja Kilpisjärvi. Biotieteellisessä tiedekunnassa on noin 470 tutkijaa, opettajaa ja muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Perustutkinto-opiskelijoita on noin 1 300 ja jatkotutkinto-opiskelijoita 450. Vuosittain tiedekunnasta valmistuu yli sata maisteria ja yli 40 filosofian tohtoria.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme