Vaikea lastenreuma altistaa nikamamurtumille – luun mineraalitiheys ei ole ratkaiseva tekijä

Lastenreuma voi altistaa luuston haurastumiselle jo lapsuusiällä. Nikamamurtumat ovat viite vaikeasta osteoporoosista eli luuston haurastumisesta, ja toisin kuin raajamurtumat, ne ovat harvinaisia terveillä lapsilla. Nikamamurtumien yleisyyttä ja riskitekijöitä vaikeassa lastenreumassa ei ole aikaisemmin tutkittu suomalaisilla lapsilla, ja kansainvälisestikin asiaa koskeva tutkimustieto on niukkaa. LL Kati Markula-Patjaksen väitöskirjassa tarkasteltiin lastenreuman vaikutuksia luustoon ja kehon koostumukseen kaikkiaan sadalla lastenreumaa sairastavalla lapsella ja nuorella.

Vaikeaa lastenreumaa keskimäärin 10 vuotta sairastaneiden lasten ja nuorten aineistossa todettiin merkittävällä osalla (22 %) tutkittavista nikamamurtumia selkärangan röntgenkuvissa. Murtumille altistavia tekijöitä olivat kolmen edeltävän vuoden kumulatiivinen kortisoniannos, taudin aktiivisuus ja korkea kehon painoindeksi.

DXA-laitteella mitattu luun mineraalitiheys oli tutkittavilla keskimäärin vertailuarvoja alhaisempi, mutta ei eronnut niiden välillä joilla oli tai ei ollut nikamamurtumia.

Selkärangan magneettikuvauksessa nikamamurtumia todettiin vielä enemmän, yhteensä 28 prosentilla tutkittavista. Lisäksi todettiin runsaasti muita muutoksia, kuten nikamapäätelevyn epätasaisuuksia (26 %), nikamien muodon poikkeavuutta (16 %) ja välilevymuutoksia (46 %). Muutokset olivat osittain yhteydessä myös ylipainoon.

Vaikeaa lastenreumaa sairastavat olivat terveitä ikätovereitaan selvästi lihavampia. Sen sijaan taudinkulultaan lievempää lastenreumaa keskimäärin kuusi vuotta sairastaneilla lapsilla ja nuorilla todettiin terveitä ikätovereita vastaava kehon koostumus, vaikka he olivat saaneet sairautensa aikana kortisonilääkitystä vähintään kolmen kuukauden ajan.

– Tulosten perusteella vaikeaa lastenreumaa sairastavilla on merkittävä riski saada nikamamurtumia, ja niitä voi esiintyä myös luun mineraalitiheyden ollessa normaali, Markula-Patjas toteaa. – Osteoporoosin lääkehoitoa mahdollisesti tarvitsevien tunnistamiseksi selkärangan kuvantamista tulisi harkita niiden lasten ja nuorten kohdalla, joilla on merkittäviä luuston terveyteen vaikuttavia riskitekijöitä, kuten suuriannoksinen tai pitkäkestoinen kortisonihoito tai hyvin aktiivinen taudinkulku.

Myös lihavuus saattaa olla osteoporoosin ja erilaisten selkärankamuutosten riskitekijä. Vaikea lastenreuma voi altistaa lihavuudelle, mutta lievempää tautia sairastavilla ei tutkimuksessa havaittu eroa ikätovereihin nähden.

– Reuman lääkehoidon kehityksen ansiosta tauti nykyisin pystytään yleensä pitämään niin hyvin hallinnassa, että vaikeaoireinen lastenreuma on käynyt harvinaiseksi, Markula-Patjas sanoo.

Väitöstutkimuksen tulokset perustuvat Reumasäätiön sairaalassa kerättyyn 50 vaikeaa lastenreumaa sairastavan 7-18-vuotiaan lapsen ja nuoren aineistoon. Tutkittaville tehtiin kliinisen tutkimuksen lisäksi luun mineraalitiheyden ja kehonkoostumuksen mittaus DXA-laitteella, selkärangan röntgen- ja magneettikuvaus sekä laboratoriotutkimuksia. Toinen potilaskohortti käsittää 50 HUS:ssa hoidettua 7-18-vuotiasta lastenreumapotilasta, joille tehtiin luun mineraalitiheyden ja kehonkoostumuksen mittaus. Tuloksia verrattiin samanikäisten terveiden koululaisten tuloksiin.

LL Kati Markula-Patjas väittelee 25.9.2015 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Bone health, body composition and adipokines in juvenile idiopathic arthritis" (Luuston terveys, kehon koostumus ja adipokiinit lastenreumassa). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Haartman Instituutti, luentosali 2, Haartmaninkatu 3. Vastaväittäjänä on dosentti Pekka Arikoski, Kuopion yliopisto, ja kustoksena on professori Sture Andersson. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/156328

Kati Markula-Patjas on kirjoittanut ylioppilaaksi Tampereen Kaarilan lukiosta vuonna 1990 ja hän työskentelee lastenreumatologina Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.


Väittelijän yhteystiedot:

kati.markula-patjas@pshp.fi


********************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, tiedottaja, Helsingin yliopisto / Academic Medical Center Helsinki (AMCH)
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi, 050 406 2043