Maukas kouluruoka ja yhdessä syöminen on parasta kouluruokailussa ‒ nuoret tärkeä ottaa mukaan suunnitteluun

Janhosen väitös osoittaa, että kouluruoan maku ja syömisen sosiaalisuus ovat nuorille keskeisiä asioita. Tänä vuonna astuvat voimaan uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat, joissa korostetaan nuorten osallistamista oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun.

Janhonen painottaa keskustelun tärkeyttä: aikuisten laatimat kouluruokailua koskevat säännöt tuntuvat nuorista vierailta. Lautasmallin noudattamista tärkeämpää nuorille on etenkin ruoan hyvä maku, mutta myös syömistilanteen sosiaalisuus ‒ syöminen yhdessä ystävien kanssa.

– Kouluruokailu on keskeinen tapa opettaa lapsille ja nuorille tasapainoisia ruokatottumuksia ja hyviä ruokatapoja, Janhonen toteaa. - Nuorten tavoittamisen avain on pohtia yhdessä heille merkityksellisiä asioita ja sitä, miten näitä teemoja voisi tuoda esille osana ruokakasvatusta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kouluruokailu on nuorille paljon muutakin kuin vatsantäytettä. Parhaimmillaan ruokailutilanne voi toimia monipuolisena kasvatustilanteena, jonka suunnitteluun nuoret itse osallistuvat.

Nuoret kritisoivat kouluruokaa

Janhonen osoittaa myös, että vaikka jopa 80 % koululaisista syö päivittäin koulussa lämpimän aterian, ei kouluruokaa aina muisteta arvostaa. Pelko yksin jäämisestä ja halu kuulua joukkoon olivat nuorille tärkeitä perusteluja kouluruoan väliin jättämiselle ja kauppaan lähtemiselle koulupäivän aikana.

– Nuoret pitivät kouluruokailua omana vapaa-aikanaan, mikä on ristiriidassa kouluruokailun kasvatuksellisten tavoitteiden kanssa. Tarvitaan lisää rakentavaa keskustelua siitä, miten ajatus kouluruokailusta nuorten vapaa-aikana ja kasvatuksellisena tilanteena voitaisiin yhdistää. Arvostus ja innostus kouluruokailua kohtaan syntyvät omakohtaisen merkityksen löytymisen kautta.

Avain on aito osallisuus

Janhosen väitöskirjan tavoitteena on herättää kriittistä keskustelua oppijalähtöisestä kasvatuksesta erityisesti ruokakasvatuksen alueella.

– Passiivisen osallistumisen ja aidon osallistamisen välillä on kuitenkin suuri ero, Janhonen tarkentaa.

Väitöstutkimus korostaa, että nuorille tärkeitä asioita voitaisiin hyödyntää aiempaa monipuolisemmin ruokakasvatuksen suunnittelussa ja kouluruokailun kehittämisessä.

– Aito osallisuus on kokemusta siitä, että omalla toiminnalla ja mielipiteillä on oikeasti merkitystä ja vaikutusta. On huolehdittava siitä, että nuorten näkemyksillä ja kokemuksilla on todellisia vaikutuksia ja että nuoret saavat myös palautetta kehitysideoistaan.

Kasvatustieteen maisteri Kristiina Janhonen väittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 22.1. aiheesta Adolescents' Participation and Agency in Food Education. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 osoitteessaUnioninkatu 40, sali 1. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1854-7