Lääkärin työhön liittyy aina epävarmuus

Lääkärin työtä luonnehtii aina epävarmuus: jokainen potilas on ainutlaatuinen eikä edes tieteellisen tiedon perusteella koskaan voi varmuudella ennustaa, mitä juuri hänen kohdallaan tapahtuu. Diagnoosit ja hoitopäätökset perustuvat todennäköisyyksiin, eivät sataprosenttiseen varmuuteen. Lääkärinä työskentelevän onkin opittava sietämään tätä epävarmuutta ja tietoisuutta siitä, että virheillä voi olla kohtalokkaita seurauksia.

LL Maarit Nevalainen selvitti väitöstutkimuksessaan lääketieteen opiskelijoiden ja terveyskeskuslääkäreiden kokemaa epävarmuutta ja virheiden pelkoa sekä sitä, miten he näistä tunteista ja kokemuksista selviytyivät ja miten ne vaikuttivat heidän asenteisiinsa yleislääkärin työtä kohtaan.

Tutkimuksessa oli mukana kolmannen, neljännen ja viidennen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoita sekä terveyskeskuslääkäreitä, jotka oli jaettu kahteen ryhmään sen perusteella, oliko heillä kokemusta työstään alle vai yli viisi vuotta. Tutkimusaineistona Nevalainen käytti kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja sekä kyselytutkimuksella saatuja tietoja.

Ensimmäiset varsinaiset potilaskontaktit saivat kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtimaan ammatillisia valmiuksiaan ja omaa uskottavuuttaan potilaiden silmissä. Myös virheiden tekemistä pelättiin. Opiskelijoiden itseluottamus kuitenkin lisääntyi sitä mukaa kuin heidän kliininen koulutuksensa eteni ja he saivat enemmän vastuuta kantaakseen.

Viidennen vuosikurssin opiskelijat jakautuivat selvästi kahteen ryhmään siinä suhteessa, kuinka hyvin he sietivät lääkärin työn epävarmuutta ja virheiden pelkoa. Miehet sietivät epävarmuutta yleisesti ottaen paremmin kuin naiset, ja sietokykyä lisäsivät myös ikä ja pidempi kokemus lääkärin tehtävistä. Epävarmuutta huonosti sietävien ryhmässä kaikki pelkäsivät virheiden tekemistä; toiseen ryhmään kuuluvista virheiden tekemistä pelkäsi 86 prosenttia.

Ne, jotka sietivät huonosti epävarmuutta, pelkäsivät yleensä myös enemmän virheiden tekemistä. He kokivat myös muita useammin yleislääkärin työn liian vaativaksi ja vastuulliseksi. Silti virassa olevien terveyskeskuslääkäreidenkin joukossakin oli niitä, joille epävarmuuden sietäminen oli vaikeaa.

Nuoremmat terveyskeskuslääkärit pelkäsivät kokeneempia kollegoitaan enemmän tekevänsä lääketieteellisiä virheitä. Virheiden välttämiseksi nuoremmat lääkärit turvautuivat kokeneita lääkäreitä enemmän sähköisiin tietokantoihin ja kysyivät myös useammin neuvoa kollegoiltaan.

– Kyky sietää lääkärin työhön liittyvää epävarmuutta näyttää kehittyvän asteittain opintojen aikana, ja kehitys myös jatkuu valmistumisen jälkeen. Jo opiskelijat tiedostavat hyvin virheiden tekemisen riskin ja ovat asiasta huolissaan, mutta virheen tekemistä pelkäävät jossain määrin myös kokeneet lääkärit, Nevalainen summaa.

LL Maarit Nevalainen väittelee 12.12.2014 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Growing to be a general practitioner: tolerance of uncertainty and facing the risk of medical errors". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Yliopiston päärakennus, Unioninkatu 34/Fabianinkatu 33. Vastaväittäjänä on professori Hans Thulesius, Lundin yliopisto, Ruotsi, ja kustoksena on professori Kaisu Pitkälä.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa englanniksi ja ruotsiksi E-thesis -palvelussa.

Maarit Nevalainen työskentelee yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon kliinisenä opettajana Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Väittelijän yhteystiedot:

maarit.nevalainen@helsinki.fi

***********************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, tiedottaja, Helsingin yliopisto / Academic Medical Center Helsinki (AMCH)
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi, 050 406 2043