Musiikista hyötyä muistisairaiden ja aivoinfarktipotilaiden kuntoutuksessa

”Tutkimuksemme osoitti, että potilaan pian aivohalvauksen jälkeen aloittaman musiikin kuuntelun positiiviset vaikutukset kognitiiviseen kuntoutumiseen näkyvät vielä kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen. Myös muistisairailla yhdessä omaisen tai hoitajan kanssa laulaminen tai musiikin kuunteleminen paransi kognitiivista toimintakykyä ja mielialaa sekä ylläpiti muistin toimintaa pitkäkestoisesti”, kertoo Särkämö.

Tutkimuksen mukaan musiikki lisää keskittymiskykyä, nostaa mielialaa, vähentää sekavuutta ja masentuneisuutta sekä parantaa muistin toimintaa. Musiikin kuntouttava vaikutus ei riipu aiemmasta musiikkiharrastuksesta.

Särkämön mukaan musiikin kuntouttava vaikutus perustuu sen kykyyn stimuloida ja muokata aivoja erittäin laaja-alaisesti, aktivoida mielihyvä- ja palkitsemisjärjestelmää, tahdistaa motoriikkaa sekä lieventää stressiä. Musiikin kuuntelu vaikuttaa toipuvien aivojen rakenteeseen aiheuttamalla etuotsalohkolla ja limbisillä aivoalueilla (pihtipoimun etuosa, tyvitumakkeiden alaosa) neuroplastisia muutoksia, jotka ovat yhteydessä parempaan kognitiiviseen ja emotionaaliseen toipumiseen. Käytännössä näiden alueiden tilavuus aivoissa kasvoi musiikin kuuntelun seurauksena.

Passiivisen oleskelun sijaan järjestelmällistä musiikin kuuntelua

Huolimatta siitä onko kyseessä äkillinen aivovaurio, krooninen jälkitila tai hitaasti etenevä aivosairaus, voidaan varsinaista kuntoutusta parhaassakin tapauksessa tarjota vain murto-osaksi potilaan aktiiviaikaa. Kuntoutus ja sitä tukevat arkitoimet kattavat yhteensä vain 30 prosenttia vuodeosastolla toipuvan aivoinfarktipotilaan päivästä.

Passiivisen oleskelun sijaan potilaille voitaisiin tarjota järjestelmällistä musiikin kuuntelua. Toipumisen alkuvaiheessa jo tunnin päivittäinen kuuntelu kohentaa potilaan aivotoimintoja ja psyykkistä tilaa.

”Erityisen merkittävää on se, että koulutetun terapeutin antaman kuntoutuksen ohella myös oma musiikkiharrastus voi olla hyödyllistä neurologisen kuntoutumisen ja aivojen kannalta. Väestön ikääntyessä ja aivoverenkiertohäiriöiden sekä muistisairauksien yleistyessä tämä mahdollistaa yhä useamman kuntoutusta tarvitsevan vanhuksen toimintakyvyn ja elämänlaadun tukemisen musiikin avulla”, Särkämö sanoo.

Tällä hetkellä musiikin kuuntelua suositellaan potilaille ja heidän omaisilleen kuntoutumisen tueksi muutamissa sairaaloissa ja kuntoutusyksiköissä niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta systemaattisesti sitä ei vielä käytetä. ”Lisätutkimuksia tarvitaan optimaalisen kuntoutusmusiikin laadun, määrän ja ajoituksen määrittämiseksi”, tiivistää Särkämö.

Tutkimukset toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen, HYKS:n ja TYKS:n neurologian klinikoiden, HUS-Kuvantamisen, Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen, Sibelius-Akatemian, Miina Sillanpään säätiön, Barcelonan yliopiston sekä useiden Helsingin ja Espoon alueen muistisairaiden hoito- ja palveluyksiköiden kanssa. Tutkimuksiin osallistuu yhteensä 120 aivohalvauspotilasta sekä 89 muistisairasta yhdessä omaisen tai hoitajan kanssa.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Teppo Särkämö, Helsingin yliopisto, p. 050 448 4144, teppo.sarkamo (at) helsinki.fi

Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Terhi Loukiainen
p. 029 533 5068
terhi.loukiainen (at) aka.fi