Suurin osa syömishäiriön sairastaneista naisista toipuu ennen pitkää – äidin syömishäiriö voi kuitenkin näkyä vastasyntyneen terveydessä

LL Milla Linna selvitti väitöstyössään syömishäiriöiden vaikutuksia nuorten naisten lisääntymisterveyteen ja psykologiseen terveyteen.

Tutkimuksen kliininen aineisto koostui Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syömishäiriöklinikalla vuosina 1995-2010 hoidetuista naispotilaista (n=2257), joita verrattiin väestörekisterikeskuksesta poimittuihin kaltaistettuihin verrokkeihin (n=9028). Tutkimuksen väestöaineisto koostui Suomessa vuosina 1975-1979 syntyneistä kaksosista, joita tutkittiin 22-28 vuoden iässä (FinnTwin16, n=2825 naista).

Kliinisessä aineistossa verrattiin syömishäiriön vuoksi hoidossa olleita naisia verrokkeihin useiden rekistereistä poimittujen yleistä lisääntymisterveyttä, raskauksien ja synnytysten kulkua ja lasten perinataaliterveyttä mittaavien muuttujien suhteen. Kaksosilla tehtyyn kyselytutkimukseen sisältyi useita psykologisen terveyden mittareita sekä syömishäiriöiden seulontaan tarkoitettuja kysymyksiä. Diagnostisten haastattelutietojen perusteella verrattiin syömishäiriön sairastaneita naisia heidän terveisiin kaksossisariinsa sekä terveisiin verrokkeihin ja arvioitiin syömishäiriöiden paranemistaipumusta sekä psykologista toipumista

Kaksosaineisto osoitti, että laihuushäiriöön sairastuneista nuorista naisista oli viiden vuoden kuluttua parantunut noin 67 prosenttia ja ahmimishäiriöön sairastuneista noin 57 prosenttia. Kliininen tutkimusaineisto puolestaan osoitti, että seuranta-ajan kuluessa monilla syömishäiriön vuoksi hoidossa olleista naisista ilmeni kohonnut riski lisääntymisterveyden ongelmiin, mutta valtaosalla raskaus ja synnytys olivat sujuneet normaalisti.

Laihuushäiriön (anorexia nervosa) sairastaneet saivat harvemmin lapsia kuin verrokit, ahmimishäiriön (bulimia) sairastaneet taas olivat verrokkeja todennäköisemmin keskeyttäneet raskauden, ja ahmintahäiriöön (BED) liittyi kohonnut keskenmenon riski. Äidin laihuushäiriöön ja ahmintahäiriöön (BED) liittyi sikiön kasvun poikkeavuuksia raskauden aikana, ja sekä äidin laihuushäiriöön että ahmimishäiriöön (bulimia) liittyi vakavia terveysongelmia vastasyntyneellä.

– Tutkimuksen kaksosaineisto antaa suotuisamman kuvan laihuushäiriön ja ahmimishäiriön jälkeisestä psykologisesta toipumisesta kuin aiemmat tutkimukset, Milla Linna sanoo. – Toipuminen oli hidasta ja vaiheittaista, mutta valtaosa laihuushäiriön sairastaneista saavutti kuitenkin ennen pitkää terveitä kaksossisariansa vastaavan psykologisen hyvinvoinnin tason.

Psykologinen toipuminen ahmimishäiriöstä oli jonkin verran hitaampaa kuin laihuushäiriöstä toipuminen.  Sekä laihuushäiriön että ahmimishäiriön oireista sitkeimpiä ja vaikeimmin voitettavia olivat tyytymättömyys omaan kehoon sekä psykosomaattiset oireet.

– Monet syömishäiriöitä sairastaneet naiset toipuvat hyvin eikä heillä ole ongelmia lapsen saamisessa. Toisaalta syömishäiriöt kuitenkin lisäävät useiden vastasyntyneen terveyteen liittyvien ongelmien riskiä, joten tehostettu raskausajan seuranta voisi olla syömishäiriöitä sairastaneelle hyödyksi. Sairastettu syömishäiriö on tärkeä mainita äitiysneuvolassa, jotta mahdollisia ongelmia pystytään ennaltaehkäisemään, Linna muistuttaa.

LL Milla Linnan väitöskirja "Reproductive and Psychological Outcomes of Eating Disorders" tarkastetaan Helsingin yliopistossa lauantaina 3.5.2014 klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksessa,  Auditoriossa XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori Paulo Machado Minhon yliopistosta Portugalista, ja kustoksena on professori Jaakko Kaprio. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa yliopiston e-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/44778 

Väittelijän yhteystiedot:
Milla Linna
Puh. 044 5250220
Sähköposti: milla.linna@helsinki.fi
(Huom! tavoitettavissa puhelimitse ti-ke 29.-30.4.)

************************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, tiedottaja, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi, 050 406 2043