Ympäristön paine rajaa virusten muuntumista

”Uudet eläinkunnasta lähtöisin olevat virustaudit nähdään yhtenä ihmiskunnan suurimmista terveysuhkista. Tuhansilla eläinlajeilla on omat viruksensa, joista useimmat eivät tartu ihmiseen, eräät aiheuttavat tauteja, ”zoonooseja”, mutta ihminen on niille umpikuja kuten rabieksen, myyräkuumeen tai puutiaisaivokuumeen kohdalla. Toisinaan virus pystyy muodostamaan pidempiäkin tartuntaketjuja kuten MERS sekä ebola ja sopivissa olosuhteissa siirtymään pysyvästi ihmisiin kuten HIV”, Vapalahti selventää.

Influessavirukset ovat merkittävimpiä ihmisten infektioita. Influenssavirusten luontaisia säilömöitä ovat erityisesti vesilinnut, joista uusia muotoja voi levitä ihmisiin ja muihin eläimiin, kertoo virusopin professori Ilkka Julkunen Turun yliopistosta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hän tutkii Suomen Akatemian rahoituksella, miten ihmisen immuunipuolustus aktivoituu lintu-, kausi- ja pandeemisen influenssainfektion aikana.

”Influenssaviruksen aiheuttamaa pandemiaa on erittäin vaikea pysäyttää. Esimerkiksi vuoden 2009 sikainfluenssapandemia levisi Kaliforniasta tehokkaasti ympäri maailman, Kiinaa, Tulimaata ja Utsjokea myöten, mutta toisaalta se edisti merkittävästi globaalia valmistautumista uusiin pandemioihin ja muihin mikrobiuhkiin. Kertyneen tutkimustiedon pohjalta voitaneen kehittää entistä parempia influenssan ehkäisy- ja hoitokeinoja”, arvioi Julkunen.  

Viruksia on tähtitieteellinen määrä, ja ne ovat miljardien vuosien aikana muovautuneet sattumanvaraisten mutaatioiden kautta, kertoo akatemiatutkija Minna Poranen Helsingin yliopistosta.  Hän selvittää Suomen Akatemian rahoituksella RNA-virusten toimintaperiaatteita.

”Sattumanvarainen otos virusfääristä osoittaa, että virusten rakenteellinen monimuotoisuus on hyvin rajoittunut. Tästä seuraa, että virukset voidaan rakenteellisten ominaisuuksien perusteella luokitella ryhmiin, joiden jäsenet todennäköisesti polveutuvat yhteisestä kantaviruksesta, kuten esimerkiksi adenovirus ja bakteerivirus PRD1”, selventää Poranen ja korostaa, että virusten ja solujen geeniaineksen sattumanvarainen sekoittuminen muovaa jatkuvasti elollista luontoa ja on ollut tärkeä tekijä elämän kehittymisessä.

Kaikki kolme puhuvat Tieteen päivillä torstaina 8.1. klo 17-19 aiheesta ”Sattuma ohjaa virusten liikkeitä”. Tilaisuus pidetään yliopiston päärakennuksen salissa 1 (2. krs.)

Lisätietoja antavat:

- Ilkka Julkunen, virusopin professori, Turun yliopisto ja THL, p. 040 352 2941, ilkka.julkunen@utu.fi

- Minna Poranen, akatemiatutkija, molekyylivirologian dosentti, Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto, p. 029 4159 110, minna.poranen@helsinki.fi

- Olli Vapalahti, zoonoosivirologian professori, Haartman-instituutti ja Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto, Helsingin yliopisto, p. 040 838 4015, olli.vapalahti@helsinki.fi

Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Leena Vähäkylä
p. 029 5335 139
leena.vahakyla@aka.fi

Tieteen päivien toimittajien aamukahvit ovat Suomen Akatemian ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan järjestämiä. Aamukahvilla tutkijat johdattavat Tieteen päivien päivän ohjelmaan.