Metsäteiden kantavuusmittauksilla voidaan säästää miljoonia euroja

Metsäteollisuuteen kaavaillut uudet investoinnit lisäävät puunkorjuu- ja kuljetusmääriä merkittävästi. Alempi metsätieverkko on kuitenkin niin kevyesti rakennettu, että kuljetusten järjestäminen kelirikkoaikana ei ole nykykalustolla mahdollista. Jotta tieverkon ylläpito voidaan kohdentaa oikein, uuden mittaus- ja materiaaliteknologian tarjoamia mahdollisuuksia tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin.

Uudet teknologiat alemman tieverkon rakentamisen ja ylläpidon apuna -tutkimuksessa selvitettiin kolmen mittauslaitteen soveltuvuutta metsäteiden kantavuuden arvioimiseen. Tarkastelluista laitteista parhaimmaksi osoittautui käsikäyttöinen Loadman -pudotuspainolaite. Tutkimuksessa määritettiin myös raja-arvot, joiden avulla tukkirekan aiheuttamaa tievaurioriskiä voidaan ennustaa. Raja-arvojen käytettävyyttä pitää vielä testata todellisissa tilanteissa.

Tien kantavuutta voidaan parantaa lentotuhkalla

Samassa tutkimuksessa metsäteitä kunnostettiin lentotuhkalla. Lentotuhkaa sekä sekoitettiin murskeeseen että rakennettiin yhtenäisiä tuhkakerroksia. Molemmilla menetelmillä tien kantavuus parani. Kantavuus nousi kelirikkoaikana samalle tasolle kuin kesäaikana ennen kunnostamista.

Tutkimuksessa selvitettiin myös käytetyn tuhkan vaikutusta tien läpi vajoavan veden ja ojaveden laatuun. Tutkittujen ojavesien raskasmetallipitoisuudet pääosin eivät muuttuneet seurantajaksolla 2012–2014. Aineiden huuhtoutuminen tuhkatiestä osoittautui kuitenkin monimutkaiseksi ilmiöksi, joka ilmeni metsätien läpi vajoavan veden ainepitoisuuksien suurena vaihteluna. Jatkotutkimuksissa pitäisi selvittää eri tuhkalajien, niiden suhteiden ja tierakenteiden merkitystä huuhtoutumiselle.

Biotalouden kasvun myötä tuhkamäärät kasvavat ja niiden hyödyntäminen on taloudellisessa mielessä järkevää. Tuhkalla voidaan korvata ainakin osittain soran, hiekan ja murskeen käyttö tien kantavassa rakenteessa.

Uudet teknologiat alemman tieverkon rakentamisen ja ylläpidon apuna -tutkimus toteutettiin vuosina 2011–2014. Se oli Metsäntutkimuslaitoksen (yhdistyi Luonnonvarakeskukseen 1.1.2015) ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteishanke, jonka rahoittajina toimivat EU:n maaseuturahasto, Luoteis-Pirkanmaan kehittämisyksikkö, Parkanon kaupunki, UPM-Kymmene Oy, Tornator Oy, Finsilva Oy, Ruukki Oy, Länsi-Suomen metsänomistajaliitto ja Metsähallitus.