Eturauhassyöpä ja hoitovalinnat - potilaan ja lääkärin yhteinen päätös?

Tutkimus on julkaistu CA: A Cancer Journal for Clinicians -tiedelehdessä, jonka impaktiluku on maailman korkein.

Kun miehellä diagnosoidaan paikallinen eturauhassyöpä, valittavana on yleensä useampia hoitovaihtoehtoja aina tilanteen seurannasta eturauhasen radikaalisädehoitoon tai kirurgiseen poistoon. Lääketieteellisten näkökohtien lisäksi potilas joutuu valintaa tehdessään pohtimaan omia elämänarvojaan – onko syövästä eroon pääseminen ainoa ratkaisevan tärkeä asia vai onko otettava huomioon myös erilaisia elämänlaatuun vaikuttavia asioita, esimerkiksi virtsan pidätyskyvyn tai erektiokyvyn säilyminen.

Päätöksentekoa vaikeuttaa se, että paikallisen eturauhassyövän ennustetta on usein vaikea arvioida: monelle se ei koskaan aiheuttaisi välttämättä edes oireita, saati sitten lyhentäisi elinikää.

Lääkärin on tehtävä hoitopäätökset yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Aidosti yhteiseen päätöksentekoon päästään kuitenkin vain, jos potilas ymmärtää, mitä eri hoitovaihtoehdot hänen kannaltaan merkitsevät, ja lääkäri puolestaan ymmärtää lääketieteellisten näkökohtien lisäksi juuri tämän potilaan tilanteen ja toiveet.

– Tällainen aidosti yhteinen, jaettu päätöksenteko on vielä aika uutta lääketieteessä. Perinteisesti on ajateltu lääkärin tietävän aina parhaiten mitä pitää tehdä, sanoo kliinisen epidemiologian dosentti, Suomen Akatemian kliininen tutkija Kari Tikkinen Helsingin yliopistollisen sairaalan urologian klinikasta.

Urologian klinikassa eturauhassyöpädiagnoosista kertominen ja hoitovaihtoehdoista keskusteleminen on arkipäivää. Tikkinen halusi selvittää, miten potilaille annettu informaatio ja muu päätöksenteon tueksi tarjottu apu (decision aids, ”päätöksenteon tuet”) tosiasiallisesti vaikuttavat. Kansainvälinen tutkijaryhmä ryhtyi hänen johdollaan selvittämään asiaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin avulla.

Meta-analyysiin valikoitui 14 satunnaistettua tutkimusta, joissa oli arvioitu päätöksenteon tukien merkitystä paikallista eturauhassyöpää sairastavien potilaiden hoidossa. Tutkimuksista 10 oli tehty Pohjois-Amerikassa, kolme Euroopassa ja yksi Australiassa. Kaikkiaan tutkimuksissa oli mukana 3 377 potilasta. Osallistujien keskimääräinen ikä oli 61 - 69 vuotta, ja heidän koulutustaustassaan ja osallistumisessaan työelämään oli suurta vaihtelua. Suurin osa eli parisuhteessa.

Yleisin potilaille tarjottu tuki oli kirjallinen informaatio eri hoitovaihtoehdoista. Tietoa tarjottiin myös videoiden, luentojen ja keskustelujen muodossa, ja joissakin tapauksissa tarjolla oli tietokonepohjaisia interaktiivisia sovelluksia päätöksenteon avuksi. Alle puolet tarjotusta tuesta oli jossain määrin räätälöity vastaamaan tukea käyttävän yksittäisen potilaan tiedontarvetta.

Tarjotut ’apuvälineet’ oli tarkoitettu käytettäväksi ennen varsinaista hoitoneuvottelua; käytännössä tiedon omaksuminen ja ymmärtäminen jäi siten pääasiassa potilaan vastuulle.

Tukien käytön vaikutus päätöksenteon vaikeuteen ja potilaiden tyytyväisyyteen sekä tiedon määrään vaihteli eri tutkimuksissa. Tukien käyttö ei näyttänyt lisäävän tai vähentävän mitään yksittäistä hoitovaihtoehtoa, mutta niiden käyttö vähensi tehdyn päätöksen katumista. Tutkimuksissa ei mitattu tukien käytön vaikutusta päätöksentekoprosessin sujuvuuteen tai siihen käytettyyn aikaan ja kustannuksiin eikä niissä arvioitu tukien käytön vaikutusta lääkärin ja potilaan väliseen keskusteluun.

– Muilta lääketieteen aloilta on näyttöä, että olisi hyvä olla erillinen tuki itse hoitoneuvottelua varten. Näin voitaisiin varmistaa asioiden riittävä ymmärtäminen ja kartoittaa potilaan arvot ja valinnat, Tikkinen sanoo.

– Ihannetilanne voisi olla se, että potilaalle tarjottaisiin ensin mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa oleva informaatiopaketti – esimerkiksi kirjanen tai interaktiivinen tietokonesovellus – jonka hän voisi käydä läpi yksin, läheistensä tai hoitajan kanssa ennen hoitoneuvottelua. Tämän lisäksi vastaanottotilanteessa olisi käytettävissä tiivis paketti, jonka avulla potilas voisi yhdessä hoitavan lääkärin kanssa vielä käydä tärkeimmät asiat läpi visuaalisesti ja kirjallisesti.

Kun tehdään iso päätös, esimerkiksi robottiavusteinen eturauhasen poisto, on tärkeää, että potilas ymmärtää mistä on kyse ja sitoutuu päätökseen. – Potilas sitoutuu päätökseen paremmin, kun hän on itse mukana sitä tekemässä. Tämä johtaa myös parempiin hoitotuloksiin, ja lopulta sekä potilas että hoitohenkilökunta ovat tyytyväisempiä, Tikkinen toteaa.

Lisätietoja:

Dosentti Kari Tikkinen
Puh. 050 5250 971
Sähköposti: kari.tikkinen@gmail.com.

Viite: Philippe D. Violette, MD, CM; Thomas Agoritsas, MD; Paul Alexander, MSc, MHSc; Jarno Riikonen, MD, PhD; Henrikki Santti, MD, PhD; Arnav Agarwal, BHSc; Neera Bhatnagar, MLIS; Philipp Dahm, MD, MHSc; Victor Montori, MD, MSc; Gordon H. Guyatt, MD, MSc; Kari A. O. Tikkinen, MD, PhD: Decision Aids for Localized Prostate Cancer Treatment Choise: Systematic Review and Meta-Analysis. CA CANCER J CLIN online: 12 MAR 2015

Clinical Urology and Epidemiology (CLUE) Working Group’in PROSTATE CHOICE -tutkimushankkeessa ovat olleet mukana Helsingin ja Tampereen yliopistolliset sairaalat/yliopistot, McMaster University, Western University, University of Minnesota ja Mayo Clinic. Tutkimuksen ovat rahoittaneet CLUE Working Group’ia tukevat Suomen Akatemia, Sigrid Juseliuksen Säätiö ja Jane ja Aatos Erkon Säätiö.

**************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen
Tiedottaja, Helsingin yliopisto / Academic Medical Center Helsinki (AMCH)
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi  050 406 2043