Millainen on peruskoulu ala- ja yläasteen poistamisen jälkeen?

Heli Sahlstedt tutkii 27.3. Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöksessään tällaisen uuden peruskoulun toimintaa ja selvittää millainen pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu opettajien, oppilaiden ja huoltajien näkemysten mukaan on. Pedagogisesti yhtenäisellä peruskoululla Sahlstedt tarkoittaa juuri uusinta peruskoulumuotoa, joka on käytännössä hallinnollisesti yhtenäisen peruskoulun äärimuoto.

Pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu on suunniteltu kattamaan yhtä aikaa koko oppivelvollisuusajan opetus. Kaikki peruskoulun vuosiluokat opiskelevat tehtävää varten suunnitellussa ja rakennetussa yhteisessä koulurakennuksessa. Koululla on yhteinen hallinto ja opettajakunta. Kansankielellä uudesta koulumuodosta puhutaan yleensä vain yhtenäiskouluna.

Tutkimuksessa niin opettajat, oppilaat kuin huoltajat tarkastelevat koulua omasta näkökulmastaan. Huoltajat ja oppilaat suhtautuvat pedagogisesti yhtenäiseen peruskouluun positiivisesti. Opettajat sen sijaan suhtautuvat siihen kaikkein kriittisimmin oman työnsä näkökulmasta. Vaikka pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu on opettajien mielestä työympäristönä monipuolinen ja rikas, he näkevät sen samalla rakenteeltaan raskaaksi. Pedagogisesti yhtenäiset peruskoulut rakennetaan liian suuriksi, jotta ne voisivat toimia järkevästi. Suuren kouluorganisaation toimintaa pitää osittaa, jolloin riskinä on osien eriytyminen liikaa.

Oppilaiden näkökulmassa korostuvat koulun informaaliset tekijät, kuten ystävyyssuhteet, kouluympäristö ja koulun säännöt. Sahltedt havaitsi oppilaiden suhtautumisessa ikäryhmäkohtaisia eroja.

Huoltajat suhtautuvat pedagogisesti yhtenäisiin peruskouluihin vastaajaryhmistä positiivisimmin. Huoltajien mielestä uudistus tukee ja rauhoittaa oppilaiden koulunkäyntiä. Vastaajien yhteisenä huolenaiheena on koulun yksikkökoko. Pedagogisesti yhtenäiset peruskoulut rakennetaan usein suuriksi kokonaisuuksiksi. Huolena on tällöin ison koulun toiminnan organisointi ja oppilaiden sekä opettajien hyvinvointi. Sahlstedtin tutkimuksessa opettajien, oppilaiden ja huoltajien huoli kouluyksikön koosta kasvoi tutkimuksen edetessä ja koulun oppilasmäärän kasvaessa.

Tutkimuksen alkuvaiheessa vuonna 2007 oppilaita oli tapauskoulussa noin 400. Viimeisessä aineistonkeruuvaiheessa keväällä 2010 oppilaita oli noin 600, jolloin vastaajat kokivat koulunsa jo liian suureksi yksiköksi.

Sahlstedtin tutkimus antaa viitteitä siitä, että olisi ehkä tarpeen selvittää enemmän koulun koon vaikutuksia oppilaiden ja opettajien hyvinvointiin. Sahlstedt havaitsi myös, että koulutilojen rakentamisessa pitäisi huomioida entistä enemmän sen oppilaiden, 6-16-vuotiaiden lasten ja nuorten fyysiseen kokoeroon ja psyykkisen kehityksen eri ikävaiheisiin liittyvät tarpeet. Lisäksi pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu näyttäisi tarvitsevan alkuvaiheessa ulkopuolista ohjausta ja tukea voidakseen saada toimintansa onnistumaan. Koulun toimintakulttuurin rakentaminen, ala- ja yläasteen, luokan- ja aineenopetuksen käytäntöjen yhteensovittaminen näyttää vievän aikaa.

Kasvatustieteen maisteri, lastentarhanopettaja, luokanopettaja Heli Sahlstedt väittelee käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 27.3. klo 12 aiheesta Pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu: Tapaustutkimus opettajien, oppilaiden ja huoltajien näkemyksistä. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 3 A, sali 302. Väitöskirja on sähköisesti luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0194-5

Heli Sahlstedt on kaksoiskelpoinen luokanopettaja ja on työskennellyt useita vuosia yhtenäisessä peruskoulussa.