Alkoholin kokonaiskulutuksen suunta lupaa hyvää myös talouden kannalta

Hinnan ja saatavuuden muutokset ovat tutkitusti suorimmat keinot vaikuttaa alkoholin kulutukseen. Kulutustilastot vaikkapa 2000-luvun alusta viime vuoteen osoittavat veroratkaisujen vaikutukset hyvin selkeästi. Voidaan kuitenkin toivoa, että kulutuksen alentumisen taustalla on veroratkaisujen ohella myös kulttuurista muutosta. Läntisessä Euroopassa juomamäärät ovat jo vuosikymmeniä olleet laskusuunnassa. Suomi sen sijaan on viime vuosiin asti seurannut pikemminkin itäisen Euroopan trendiä, jossa kulutusmäärät ovat olleet kasvussa. Nyt onkin tärkeää, että kulutuksen alentuva suunta saadaan meilläkin säilymään ja vahvistumaan.

Ennen alkoholilain edellistä kokonaisuudistusta, 1990-luvun puolivälissä, alkoholin kokonaiskulutus Suomessa oli noin 8 litraa asukasta kohti. Nykyinen 11,1 litraa/yli 15-vuotiaita kohti vastannee suunnilleen 9,3 litraa asukasta kohti. Edelleen juomme siis merkittävästi enemmän kuin vielä 20 vuotta sitten.

Esimerkiksi Ruotsissa kokonaiskulutus on nykyään jotakuinkin samalla tasolla kuin 1990-luvun puolivälin Suomessa. Päihdehaittojen miljardikustannuksissa kokonaiskulutuksen vähentyminen lähelle Ruotsin kulutustasoa merkitsisi satojen miljoonien tai jopa miljardin säästöä. Tuoreiden kulutustilastojen valossa tämä näyttää hyvinkin mahdolliselta, mutta edellyttää jatkossakin vakaata ja vastuullista alkoholipolitiikkaa.

Alkoholiverosta ja sen alentamisesta on käyty keskustelua vaalienkin alla. Aivan kuten vuosikymmen sitten, veronalennuksesta on toivottu apua viinarallin hillitsemiseen. Tulevan kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että alkoholipolitiikassa ei toisteta virheitä, joiden seuraukset on jo kertaalleen nähty.