Venäjältä muuttavat karhut tekevät Suomen karhusaaliista urosvoittoisen

Tutkimuksessa verrattiin Suomen ja Ruotsin karhusaalista. Yksivuotiaita uros- ja naaraskarhuja on Ruotsin karhusaaliissa suurin piirtein yhtä paljon, mutta Suomessa yksivuotiaita uroksia on saaliissa selvästi enemmän (63 prosenttia). Ero kasvaa edelleen, kun verrataan saaliiksi jääneitä kaksivuotiaita karhuja. Ruotsissa kaksivuotiaita uroksia oli saaliissa hieman alle puolet, mutta Suomessa peräti yli 70 prosenttia. Ero selittyy Venäjältä Suomeen muuttavilla karhuilla. Kaksivuotiaana uroskarhujen vaellustaipumus on jo kehittynyt voimakkaaksi. Kolme- ja nelivuotiaiden uroskarhujen saalismäärissä erot maiden välillä eivät enää ole yhtä suuret.

Läntisellä poronhoitoalueella nuoria uroksia (1–4 v.) oli peräti 82 prosenttia saaliista. Tämä johtuu siitä, että alueella liikkuvat sekä lännestä että idästä tulleet urokset. Itäisellä poronhoitoalueella nuoria uroksia jäi saaliiksi selvästi vähemmän.

– Tulokset osoittavat, että viime vuosina Venäjältä on muuttanut Suomeen huomattava määrä karhuja. Venäjältä tulleet karhut ovat myös lisänneet nopeasti karhukannan geneettistä monimuotoisuutta erityisesti poronhoitoalueen eteläpuolella, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.

Venäjällä elää yli 80 prosenttia koko maapallon kaikista ruskeakarhuista. Venäjän Karjalan karhukannan kooksi on arvioitu noin 3 000 karhua. Ne elävät alueella, joka on noin kolmannes Suomen pinta-alasta. Suomessa on noin 1 500 karhua.

Tutkimus perustuu metsästäjiltä saaduista saalisnäytteistä tehtyihin DNA-analyyseihin. DNA-analyyseille on tarvetta erityisesti pohjoisessa, jossa saalistilastot osoittavat kannan olevan urospainotteinen. Analyyseista on apua myös karhukannan arvioinnissa. Karhukanta-arvion perustana ovat pentuehavainnot, mutta pohjoisessa suurpetoyhdyshenkilöverkosto on harva.

Evidence of rapid change in genetic structure and diversity during range expansion in a recovering large terrestrial carnivore. - Proceedings of Royal Society of London, B, DOI: 10.1098/rspb.2015.0092