Oppimisen tutkijat mullistaisivat nykyopetuksen

Opetuksen pitää kirvoittaa tunteita

Teesi 1:
Pelkkä tiedon siirtäminen ei riitä. Opetuksen pitää koskettaa tunteita ja ottaa huomioon oppilaiden omat mielenkiinnon kohteet.

– Opetuksen pitää ottaa huomioon lasten omat kiinnostuksen kohteet, eikä kaikkien tarvitse tehdä samoja asioita, sanoo kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen.

Kun oppiminen lähtee omasta motivaatiosta, oppilas on herkemmin valmis ponnistelemaan, vaikka kaikki ei olisikaan helppoa.

Perinteisesti koulussa on keskitytty tietoon ja tunteet ovat jääneet vähemmälle, vaikka ne säätelevät oppimista. Jos oppilas ei koe opetettavaa asiaa mielekkääksi, oppiminen on vaikeampaa. Kiinnostuksen voi kuitenkin herättää.

– Kiinnostuminen on ihmiselle synnynnäinen ominaisuus, mutta olosuhteet voivat lamaannuttaa sen, Kumpulainen huomauttaa.

Luovuutta ja vuorovaikutusta pänttäämisen sijaan

Teesi 2:
Kouluissa pitää opettaa enemmän vuorovaikutusta ja luovaa ajattelua. Niitä tarvitaan töissä, joita ei voi ulkoistaa tekoälylle.

Tekoäly voi pian hoitaa suuren osan rutiininomaisista tehtävistä. Ihmiselle jäävät tehtävät, joihin ei ole valmista ja selkeää ratkaisua.

– Siksi kouluissa kannattaisikin keskittyä opettamaan niitä taitoja, joihin kone ei pysty. Näitä ovat etenkin vuorovaikutus ja luova, vaihtuviin tilanteisiin mukautuva ajattelu, kertoo tutkija Katri Saarikivi kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Nyt kouluopetuksessa korostuvat hyvä muisti ja loogis-rationaalinen päättely.

– Olennaisempaa on tietää, mistä tietoa löytyy ja osata puntaroida, millainen tieto on luotettavaa.

Koulun tärkein tehtävä on opettaa oppimaan. Sitä kykyä tarvitaan läpi elämän, Saarikivi painottaa.

Ovet auki ja ulos luokasta

Teesi 3:
Opettajien pitää tehdä enemmän yhteistyötä koulun ulkopuolisten kasvattajien kanssa. Retket ja virtuaaliset aineistot avaavat koulun ovia ympäröivään maailmaan.

– Oppikirjasidonnainen pedagogiikka on kulkenut tiensä päähän. Se estää opettajia hyödyntämästä lukemattomia mahdollisuuksia koulun ulkopuolella, sanoo professori Leena Krokfors Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta.

Krokforsin tutkimusten perusteella lapset kannattaa välillä viedä oppimaan koulun ulkopuolelle, sillä se kasvattaa heidän itseluottamustaan ja uskoaan omiin kykyihinsä eri tavalla kuin perinteinen luokkahuoneopetus. Krokfors kannustaa opettajia yhteistyöhön myös koulun ulkopuolisten tahojen, kuten oppilaiden vanhempien tai järjestöjen, kanssa.

– Oppiminen saavuttaa huippunsa harrastuksissa. Missään muualla oppiminen ei ole niin helppoa ja laaja-alaista. Miksi siis eristämme harrastukset koulusta, opiskelusta ja työstä? ihmettelee puolestaan tutkimusjohtaja Mari Tervaniemi.

Muokkautuvat ja innostavat tilat edistävät oppimista

Teesi 4:
Oppimisympäristöistä pitää tehdä innostavia. Tilaratkaisut ja tekniset laitteet tukevat opetusta, mutta opetusta ei kannata kehittää niiden ehdoilla.

– Normaali ihminen ei opi niin, että pelkästään kuuntelee, kun joku puhuu. Passiivinen kuunteleminen ei myöskään opeta työntekoa, kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka sanoo.

Longan mukaan suuri osa koulujen järjestyshäiriöistä saattaa johtua pitkästymisestä. Se nostaa stressihormonin määrää elimistössä erityisesti nuorilla. Lonka huomauttaa, ettei  oppimisympäristöä pidä lähteä rakentamaan kalusteet tai teknologia edellä, vaan miettiä opetuksen tarpeita.

– Hyvä tila on tuunattavissa. Myöskään tekniikka ei ole itseisarvo, vaan pelkkä väline.

Innostavassa oppimisympäristössä on kevyitä huonekaluja, joita voi siirrellä opetuksen tarpeiden mukaan. Langaton verkko toimii ja mahdollistaa mobiililaitteiden käyttämisen.Ympäristö kutsuu oppilaita aktiivisuuteen eikä työnnä opettajaa tiedonjakajan rooliin.

Teeseistä enemmän: www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/opin-tiet

Lisätietoa:

professori Leena Krokfors, puh. 050 4155509 @leenakrokfors leena.krokfors@helsinki.fi

professori Kristiina Kumpulainen, puh.503185221 @krikumpulainen kristiina.kumpulainen@helsinki.fi

tutkija Katri Saarikivi, puh. 5.8. alkaen 044 304 5897 @katrisaarikivi katri.saarikivi@helsinki.fi

tutkimusjohtaja Mari Tervaniemi, puh. 050 4150213 mari.tervaniemi@helsinki.fi

professori Kirsti Lonka, puh. 050 3182181 @kirstilonka kirsti.lonka@helsinki.fi