Köyhyyden ja väkivallan noidankehä

Mikrolainat ovat ulospääsy köyhyydestä?

Vähävaraisille naisille tarkoitetut mikrolainat ovat saaneet kansainvälistä huomiota väylänä vähentää naisten köyhyyttä kehitysmaissa. Uddin tutkii väitöksessään mikrolainaohjelmia ryhmätasolla. Ne lupaavat lisätä sosiaalista pääomaa, voimaannuttaa naisia, rakentaa sukupuoltenvälisiä suhteita ja lopuksi yhteisölle ulospääsyn köyhyydestä. Sosiaalisessa pääomalla tutkija tarkoittaa yhteisön identiteettiä, toimintaa ja verkostoja ja miten ne lisäävät luottamusta ja poliittista aktiivisuutta. 

- Joukkomikrolainat eivät vakauta eivätkä edistä sosiaalista pääomaa, Uddin toteaa. – Ne eivät aina myöskään helpota sukupuoltenvälisiä suhteita perheessä ja kyläyhteisössä. Kaikki voittavat –tilanne ei pidä paikkaansa, perheen talous ei välttämättä kohene vaan saattaa johtaa velkakierteeseen.

 

Uusliberalismi ei sovi pieniin kyläyhteisöihin

Mikrolainoja antavilla yhteisöillä on uusliberalistisia käytänteitä. Uddinin mukaan valtasuhteet ovat vääristyneet: mikrolainoittajat toimivat markkinatalouden ehdoilla ja lähes pakottavat köyhiä ja kouluttamattomia naisia yrittäjyyteen. Lainaa otetaan vuosi toisensa jälkeen ilman että yrittäminen tuottaisi voittoa. – Mikrolainat ovat uusliberalistisen kapitalistisen maailman tuotteita, jotka eivät välttämättä sovi pieniin köyhiin bangladeshilaisiin kyläyhteisöihin. Miten ne voisivatkaan auttaa köyhiä naisia ja samalla yhteisöä ulos köyhyydestä?

Uddinin mukaan mikrolainat ovat uusi hallinnon muoto, joilla kontrolloidaan ihmisten käytöstä ja hyödynnetään heidän uskomuksiaan. – Yrittäjyyttä markkinoidaan ratkaisuna kaikkeen, vaikka tiedon ja koulutuksen lisäämisen pitäisi olla tärkeämpää. Mikrolainojen alkuperäinen tarkoitus olikin lisätä tietoutta, nyt niiden antajat vain lainaavat rahaa.

 

Köyhät naiset perheväkivallan uhreina

Laila Ashrafun tutkii naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa kahdessa bangladeshilaisessa slummissa, toinen muslimi-, toinen alhaista kastia oleva hinduyhteisö. – Haluan feministinä tutkia miksi jotkut naiset joutuvat perheväkivallan uhreiksi, Ashrafun sanoo. – Naisiin kohdistuva, miehen, pojan tai muun lähisukulaisen harjoittama, perheväkivalta on maailmanlaajuinen ilmiö, sitä ei esiinny vain omassa maassani, jonka tilannetta tutkin. Bangladesh kuitenkin on hyvin patriarkaalinen yhteiskunta, vaikka uusia lakeja säädetäänkin estämään naisiin kohdistuvaa syrjintää. Erityisesti köyhissä yhteisöissä, kuten slummissa, naiset ovat haavoittuvia, sillä hallitseva perhe ja suku sekä koko yhteisön sosiaalinen rakenne ovat alttiita väkivallalle.

 – Vaikka naisten koulutustaso, taloudellinen ja terveydellinen tilanne paraneekin, perheväkivalta neljän seinän sisällä on pysyvä ongelma. – Kouluttamattomat, nuoret ja köyhät slummien naiset ovat helppo kohde. Heitä on helppo käyttää hyväksi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Erota ei voi, koska ei ole paikkaa eikä rahaa minne mennä. Myös suku suhtautuu eroon hyvin kielteisesti.

 Sosiokulttuuriset ja uskonnolliset perinteet ylläpitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ashrafunin mukaan lisäksi 78 % naisista avioituu jo ennen 18. syntymäpäiväänsä, kun taas mies voi olla hyvinkin paljon vanhempi.   

 

Perheväkivalta on yksityinen ja kulttuurisidonnainen asia

Ashrafunin mielestä on ironista, että mikrolainat, joiden piti auttaa köyhiä naisia, voivatkin lisätä perheväkivaltaa. – Nämä köyhät naisyrittäjät ovat muita enemmän väkivallan uhreja. Perheen epävarma taloustilanne lisää väkivaltaa.

Bangladeshilaisessa kulttuurissa perheväkivalta on yksityinen, perheen sisäinen asia, niin syvälle juurtunut, etteivät naiset sitä aina edes tunnista kokeneensa. Itsekin bangladeshilaisena Ashrafun pääsee kuitenkin useita tutkijoita lähemmäksi haastateltaviaan. Hän saa naiset luottamuksellisesti kertomaan perheväkivallan syistä ja seurauksista ja heidän strategioistaan välttää väkivallan puhkeamista sekä siitä selviämisestä.

 

Mikä neuvoksi kun ei neuvontakaan auta?

Ashrafun myös vietti aikaansa köyhille lakiapua ja neuvontaa antavassa keskuksessa.

 – Siellä sain yhteyden niihin naisiin, jotka halusivat apua perheen ulkopuolelta. Huomasin kuitenkin, että sinne tulleille naisille annettiin yleensä neuvo sopeutua aviolliseen tilanteeseensa. Joskus myös apua hakevia naisia syytettiin miestensä provosoinnista. Köyhillä naisilla ei ole minkäänlaisia ihmisoikeuksia.

Perheväkivalta on siirtymässä kodin sisältä politiikan areenalle. Sosiaalikysymykset ovat tärkeitä, niin myös sukupuolten tasa-arvoinen kohtelu lain edessä. Ashrafunin mielestä parhaat keinot naisille päästä irti köyhyydestä ja väkivallasta ovat koulutus, riittävän, perheestä ja miehestä riippumattoman osaamisen hankkiminen ja itseensä uskominen. – Rikos- ja perhelainsäädännössä on aukkoja, jotka päästävät väkivaltaiset aviomiehet ja hänen sukulaisensa usein pälkähästä, Ashrafun sanoo. – Lainsäädännön on oltava tiukempi ja valtion puututtava väkivaltaan, se ei saa olla enää perheen sisäinen asia. Ihmisiä on koulutettava tuntemaan lainsäädäntöä niin, että perheväkivallan kieltävistä laista tulee osa kulttuurisia käytäntöjä. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

– – -

Mohammad Jasim Uddin väittelee 20.2. valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Microcredit, Gender and Neoliberal Development in Bangladesh”. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa XV.

Mohammad Uddinin yhteystiedot (haastattelut englanniksi):

puh. +358 46 891 4937, s-posti mohammad.jasimuddin@helsinki.fi

----

Laila  Ashrafun väittelee 15.3. valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Seeking A Way Out of the Cage: Underprivileged Women and Domestic Violence in Bangladesh”. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa XII.

Laila Ashrafunin yhteystiedot (haastattelut englanniksi):

puh. +358 45 898 0911, s-posti laila.ashrafun@helsinki.fi

Ystävällisin terveisin

Maria Peltonen

tiedottaja

Viestintä ja yhteiskuntasuhteet

Helsingin yliopisto

puh. 050 406 2047

s-posti maria.peltonen@helsinki.fi