Sosiaalisessa mediassa vietetty aika voi olla hyödyksi luonnonsuojelulle

Luonnon monimuotoisuus vähenee hälyttävää vauhtia. Tarvitaan nopeita päätöksiä siitä, millaisia suojelutoimenpiteitä pitäisi kohdistaa ja minne.

– Viisaat suojelupäätökset edellyttävät ajantasaista ja monipuolista tietoa lajeista, elinympäristöistä ja niihin vaikuttavista ihmisistä, sanoo Enrico Di Minin, suojelubiologi Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta.

Luontoharrastajien keräämää tietoa on jo pitkään hyödynnetty tutkimuksessa ja päätöksenteon tukena. Tiedonkeruukampanjoitten toteutus on kuitenkin vaativaa ja edellyttää systemaattista järjestäytymistä ja hyvää tiedonkeruujärjestelmää. Organisoituihin kampanjoihin pohjautuva tiedonkeruu toimiikin lähinnä kehittyneissä länsimaissa ja koskee useimmiten lajeja tai elinympäristöjä.

Tutkijat Helsingin yliopistosta esittävät, että avoimesti saatavilla olevat sosiaalisen median sisällöt saattaisivat tuoda hyödyllistä täydennystä yleisesti käytettyihin tietovarantoihin luonnonsuojelutoimien suunnittelussa. Sosiaalisen median alustoja käytetään ahkerasti myös luontokokemusten jakamiseen. Niissä julkaistuja päivityksiä taitavasti louhimalla voitaisiin tuottaa hyödyllistä lisätietoa suojelutoimien suunnittelun avuksi.

Sosiaalisen median sisällöt saattavat paljastaa uusia asioita esimerkiksi lajien esiintymisestä. Sekin, mitä päätetään jakaa muille sosiaalisessa mediassa, on kiinnostavaa. Tieto esimerkiksi turistien arvostamista lajeista tai paikoista on tärkeää silloin, kun suojelu nojaa turismin tuomiin rahavirtoihin. Sosiaalisen median profiilit saattavat myös kertoa ihmisten taustoista, kuten iästä, sukupuolesta tai kotipaikasta.

Tiedonlouhinta ei vaadi erityisiä työkaluja.

– Sosiaalisen median julkisiin päivityksiin pääsee käsiksi valmiiden ohjelmointirajapintojen kautta. Kuva- ja tekstipäivitysten lisäksi mukana kulkee tieto ajankohdasta ja usein myös paikasta. Näitä tietoja voidaan hyödyntää monenlaisissa analyyseissä, sanoo Henrikki Tenkanen, tohtorikoulutettava geotieteiden ja maantieteen laitoksella Helsingin yliopistossa.

Sosiaalisen median data voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kansallispuistojen kävijätietojen keruussa.

– Rajatulta alueelta tulevat päivitykset on helppo suodattaa. Niistä voidaan tunnistaa esimerkiksi kävijöiden mielipaikkoja puiston sisällä, ja sitä, kuinka ne muuttuvat. Lisäksi päivityksistä löytyy tietoa aktiviteeteista puiston sisällä, sanoo geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivonen.

– Joissakin tapauksissa sosiaalisesta mediasta louhittu tieto voi antaa tietoa, jonka ajallinen ja alueellinen tarkkuus on aivan uudenlaista. Esimerkiksi kansallispuistot voisivat edesauttaa tiedon kertymistä myös pyytämällä vierailijoita lähettämään kokemuksiaan sosiaaliseen mediaan, vaikkapa tietyllä hashtagillä.

Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että vaikka sosiaalisen median datan käyttö alkaa olla teknisesti helppoa, siihen liittyy ratkaisemattomia kysymyksiä. Sosiaalisen median aineistojen osalta aineiston edustavuutta on vaikeaa arvioida. Lisäksi tarkka tiedon louhinta ja yhdistäminen muihin tietolähteisiin edellyttää eettistä harkintaa.

___________

Lisää tietoa artikkelista: "Prospects and challenges for social media data in conservation science" Frontiers in Environmental Sciences 3:63. doi: 10.3389/fenvs.2015.00063.