Samanaikainen alkoholiriippuvuus ja vakava masennus ovat yleinen ja vaikeasti hoidettava oireyhtymä

Alkoholiriippuvuuden ja vakavan masennuksen samanaikainen esiintyminen on yksi yleisimmistä psykiatrisista häiriöistä niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin, ja tämän oireyhtymän tutkiminen ja hoitaminen on hyvin haasteellista. Potilaiden ja heidän omaistensa inhimillisen kärsimyksen lisäksi oireyhtymän hoitokustannukset ovat suuret: niiden arvioidaan olevan yli 40 prosenttia korkeammat kuin pelkän depression hoidossa.

LL Leea Muhonen etsi väitöstyössään uusia hoitovaihtoehtoja potilaille, jotka kärsivät samanaikaisesta alkoholiriippuvuudesta ja vakavasta masennuksesta. Tutkimukseen osallistui 80 potilasta Helsingin kaupungin kolmelta A-klinikalta. Tutkimuksessa vertailtiin kahden eri tavalla vaikuttavan lääkkeen essitalopraamin (selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä) ja memantiinin (glutamaatin NMDA reseptorin ei-kilpaileva estäjä) vaikutusta ja tehoa oireyhtymän hoidossa.

Potilaiden oireiden kulkua seurattiin 26 viikkoa depressioon, ahdistuneisuuteen, kognitioihin, elämänlaatuun ja alkoholin käyttöön liittyvillä mittareilla. Tämän jälkeen tarkasteltiin hoitovastetta alkutilanne- ja taustamuuttujien valossa. Pyrkimyksenä oli löytää ennustekijöitä, joista olisi hyötyä hoitovalintoja tehtäessä.

Molemmat tutkitut lääkkeet vähensivät merkittävästi sekä masennusta että ahdistuneisuutta, eikä lääkkeiden välillä ollut tässä tilastollisesti merkitsevää eroa. Myös elämänlaatu parani molemmissa hoitoryhmissä. Alkoholihäiriöiden tunnistusmittarilla (AUDIT) ja pakkomielteisen ja pakkotoimintoisen alkoholinkäytön mittarilla (OCDS) arvioituna tulokset paranivat molemmissa hoitoryhmissä.

Erojakin lääkkeiden välillä kuitenkin löytyi: varhainen ensimmäisen vakavan masennuksen jakson alkamisikä näytti ennakoivan huonoa vastetta essitalopraamille, mutta ei memantiinille. Myöhäinen ensimmäisen masennuksen episodi puolestaan ennakoi hyvää hoitovastetta essitalopraamille.

"Ensimmäisen masennuksen alkamisikä saattaisi olla käyttökelpoinen ennustekijä, kun tehdään valintaa näiden lääkkeiden välillä", Muhonen arvioi.

AUDIT-mittarilla mitattuna huonoa hoitovastetta essitalopraamille ennusti varhaisen ensimmäisen masennusjakson alkamisiän ohella myös varhainen humalahakuisen juomisen alkamisikä.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että HTTLPR-geenin L-alleeli näytti ennustavan parempaa hoitovastetta essitalopraamille kuin S-alleeli.

LL Leea Muhosen väitöskirja ”Treatment of patients comorbid with alcohol dependence and major depressive disorder with memantine and escitalopram - outcome and predictors” (Samanaikaisen alkoholiriippuvuuden ja vakavan masennuksen hoito memantiinilla ja essitalopraamilla – tulos ja ennustetekijät) tarkastetaan perjantaina 19.12.2008 klo 12 HYKS:n Psykiatriakeskuksen Christian Sibelius -auditoriossa, Välskärinkatu 12. Väitöskirja julkaistaan Kansanterveyslaitoksen julkaisusarjassa A 29/2008.

Muhonen toimii tutkijana Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolla riippuvuushäiriöiden ehkäisyn ja hoidon yksikössä.

 

Väittelijän yhteystiedot:

Puh. 045 6325 306

Sähköposti: leea.muhonen@hel.fi