Maapallon ilmastosysteemi voi lämpenemisen aikana reagoida mannerjäätiköiden koon pieniinkin muutoksiin

Maapallolle tulevan auringonsäteilyn määrä vaihtelee maan kiertoradan muutosten takia. Jääkauden lopun aikaan 11 500 vuotta sitten pohjoiselle pallonpuoliskolle kesällä tulleen auringonsäteilyn määrä oli suuri. Tietyillä alueilla Holoseenin lämpömaksimi oli samanaikainen suuren kesäsäteilymäärän kanssa, mutta muualla korkeimmat lämpötilat saavutettiin vasta tuhansia vuosia myöhemmin. Esimerkiksi Pohjois-Euroopassa lämpömaksimi oli vasta 7000-6000 vuotta sitten.

Vastikään Nature Geosciencessä julkaistu kansainvälinen tutkimus osoittaa, että Holoseenikauden lämpömaksimin alueelliset piirteet johtuivat Pohjois-Amerikan Laurentide-jäätikön sulamisesta. Laurentide-jäätikkö peitti viime jääkaudella koko Pohjois-Amerikan itäosan, ja viimeiset jäänteet laajasta jäätiköstä sulivat vasta noin 7000 vuotta sitten.

Ilmastomallilla tehdyt kokeet osoittavat, että mannerjäätikkö heijasti takaisin auringonsäteilyä, mikä laski lämpötilaa jäätikön läheisyydessä. Lisäksi sulavalta mannerjäätiköltä virtasi makeaa vettä Pohjois-Atlantille, mistä seurasi Atlantilla lämmintä pintavettä pohjoiseen kuljettavan merivirran heikkeneminen. Nämä tekijät selittävät sen, että Pohjois-Atlantin ja Pohjois-Euroopan alueella lämpötila nousi maksimitasolle vasta noin 7000 vuotta sitten, Laurentide-jäätikön sulettua. Etelämpänä sulavan mannerjäätikön vaikutus oli heikompi, ja korkeimmat lämpötilat saavutettiin aikaisemmin, samanaikaisesti kesän suurimman auringonsäteilymäärän kanssa.

Uuden tulokset auttavat ymmärtämään maapallon lämpenemiseen liittyviä mekanismeja. Ne osoittavat, että lämpenemisen aikana maapallon ilmastosysteemi voi reagoida melko vähäisiin muutoksiin mannerjäätiköiden koossa. Grönlannin mannerjäätikön sulamista on siten syytä seurata tarkasti ilmaston lämmetessä.

Viittaus: H. Renssen, H. Seppä, O. Heiri, D.M. Roche, H. Goosse & T. Fichefet, 2009. The spatial and temporal complexity of the Holocene thermal maximum. Nature Geoscience , doi: 10.1038/NGEO513. Available at http://dx.doi.org/10.1038/NGEO513 from May 3, 2009, 19:00 CET.

Lisätiedot: professori Heikki Seppä, Helsingin yliopiston geologian laitos, heikki.seppa@helsinki.fi, puh. (09) 191 50820.

Ystävällisin terveisin

Minna Meriläinen, tiedottaja, 191 51042