HKL:n juhlavuoden viimeinen teos tuo ihmisten omat tervehdykset metroasemien kuulutuksiin

Kuultavia kieliä ja murteita ovat Oulun, Ylihärmän, Kittilän ja Kuopion murteet, stadin slangi, venäjä, georgia, liettua, arabia, farsi, eesti, somali, turkki, inarinsaame ja romanikieli. Kuulutuksia voi kuulla Helsingin metroasemilla 21.12.2015 - 6.1.2016.

Roininen toivoo luovansa asemille paitsi yllätyksellisyyttä myös kotoisuutta ja tunnistettavuutta. Teoksen juuret ovat Roinisen omassa kokemuksessa Pietarin rautatieasemalla:

”Itse olin aikanaan puoli vuotta Siperiassa vaihdossa. En osannut kieltä ennakkoon ja kommunikointi oli jokapäiväistä taistelua. Kun olin matkalla takaisin kotiin, Pietarin asemalla tuli kuulutus suomeksi ja aloin itkeä, koska se oli niin hienoa, kun vihdoin tuli lause jonka ymmärsin. Sitä juuri toivon että joku kokee: kotoisia hetkiä.”

Roininen kertoo, että ihmiset ovat lähteneet mukaan innoissaan ja nähneet omien kuulutustensa kanssa paljon vaivaa. Jokainen kuuluttajista on saanut miettiä, millaisen tervehdyksen haluaisi asemalaiturilla lähettää. Murteiden puhujat ovat innostuneet käyttämään mahdollisimman erikoista sanastoa ja moni on halunnut kertoa jotakin kotipaikastaan. Roininen sanoo, että siinä suhteessa kuulutukset ovat myös tietynlaisia ”samaan aikaan toisaalla” -hetkiä, jotka vievät hetkeksi jonnekin muualle - vaikkapa Vuosaareen tai Kittilään. Nuorimmat kuuluttajat ovat lapsia, vanhin 70-vuotias. Mukana on niin koululaisia kuin esimerkiksi metrojunankuljettajakin.

Teoksen koko nimi: Kuulitko?Duydun mu? Kas kuulsid? Pittääkö toestoo? Kuuliksie? Hunnehako? მომისმინეთ? Snaijaatsä? Ar tu girdėjai? Kuuliksä? آیا شنیدی؟ Miyaad maqashay? هل سمعت؟ Kuullih-uv? ты слышал? Kuulikkonää?

Teoksen äänitystekniikka: Janne Hast ja Aalto-yliopisto/Porin videotuki