Modernin insuliinin Kela-korvauksen poistaminen aiheuttaa merkittäviä haasteita 40 000 diabeetikon hoitoon

Lääkkeiden hintalautakunta on keskiviikkona 5.12.2012 pidetyssä kokouksessaan antanut hylkäävän korvattavuuspäätöksen detemirinsuliinille (kauppanimeltään Levemir®), joka on yksi käytetyimmistä pitkävaikutteisista insuliineista eli ns. insuliinianalogeista. Korvattavuus päättyy siirtymäajan jälkeen 30.6.2013.

Detemirinsuliini on ollut markkinoilla vuodesta 2004. Novo Nordiskin markkinoima detemirinsuliini on ollut 100 % erityiskorvattava tyypin 1 diabeetikoille vuodesta 2005 ja tyypin 2 diabeetikoille vuodesta 2007.

- Tehty päätös on potilaiden kannalta erittäin valitettava, toteaa Novo Nordisk Farma Oy:n lääketieteellinen johtaja Tero Saukkonen. - Lasten diabeteslääkärinä olen myös erittäin huolissani lapsidiabeetikoista, joista monelle detemirinsuliini on ollut ensisijainen vaihtoehto, Saukkonen jatkaa. 

Suomen hintaviranomainen on viime vuosina edellyttänyt useita hinnanalennuksia Novo Nordiskin valmisteisiin. Viime viikolla hintalautakunta vaati ylimääräistä hinnanalennusta jo hyväksytyn lakisääteisen -5 % hintaleikkauksen lisäksi.

- Valitettavasti tähän edellytettyyn lisähinnan laskuun meillä ei ollut mahdollisuutta suostua, sillä detemirinsuliinin hinta on Suomessa jo nykyisellään ETA-alueen alhaisin, toteaa Novo Nordiskin toimitusjohtaja Johanna Panula. - On huolestuttavaa, että viranomaiset ovat vastanneet lakkauttamalla potilailta detemirinsuliinin korvattavuuden kokonaan.

Päätöksen johdosta peräti 40 000 diabeetikon insuliinihoitoa joudutaan muuttamaan.

- Laskelmiemme mukaan muutokset insuliinihoidossa ylimääräisine lääkärikäynteineen tulevat maksamaan terveydenhuollolle moninkertaisesti lääkehoidossa tavoiteltuihin säästöihin nähden, Panula sanoo. - Jatkamme neuvotteluja viranomaisten kanssa ja tulemme tekemään kaikkemme päästäksemme suomalaisten diabetespotilaiden kannalta parhaaseen lopputulokseen. 

Taustaa insuliinianalogeista

Insuliinianalogit ovat biosynteettisesti valmistettuja insuliineja, joiden imeytyminen pistoskohdasta verenkiertoon on tasaisempi kuin edellisen sukupolven insuliinien, ns. NPH–insuliinien. Tasaisen imeytymisen ansiosta insuliinianalogien vaikutus on selvästi pidempi ja ennen kaikkea tasaisempi kuin NPH -insuliinin, jolloin päivittäisen verensokeritasapainon hallinta on helpompaa. Erityisen tärkeää on, että pitkävaikutteisia insuliinianalogeja käytettäessä hypoglykemioiden määrä on merkittävästi vähentynyt verrattuna NPH -hoitoon (1).

Vuonna 2011 insuliinianalogien käyttäjiä oli Suomessa n. 90 000 ja näistä arviolta 57 000 monipistoshoitopotilasta (n. 40 000 tyypin 1 potilasta ja n. 20 000 tyypin 2 potilasta).

Insuliinihoito on korvaushoitoa, jossa kaikki vuorokauden aikana pistettävät insuliiniannokset vaikuttavat tasapainon saavuttamiseen. Jos yhtä tekijää muutetaan, täytyy koko insuliinihoito arvioida uudelleen.

Lisätietoja:

Yhteiskuntasuhde- ja viestintäjohtaja
Karoliina Vuopala
Puh: 050 4320708
kvup@novonordisk.com

Lääketieteellinen johtaja
Tero Saukkonen
Puh: 040 843 3339
tskk@novonordisk.com 

1. Pulkkinen M ym. Duodecim 2011;127(7):663-70